Lapaset ei lämmitä laukussa

“Sormet ovat aivan jäässä. Avaat ja suljet käsiä, yrität lämmitellä. Kylmä tunne leviää käsivarsia pitkin koko kehoon. Mietit lapasia jotka ovat laukussasi. Tiesit, että ulkona on kylmä ja silti hanskat ovat kassissa. Asia kävi mielessäsi lähtiessä ulos, mutta….”

 

“Kuinka paljon meillä on tietoa asioista, ja ajatuksia jotka ohitamme.”

 

Usein meillä on tietoa asioista, ja ajatuksia, jotka ohitamme. Esimerkiksi jokainen meistä tietää pääpiirteitään mitä kannattaisi, ja ei kannattaisi syödä. Tiedämme, että uni on hyvästä tai liikunta pienimmässäkin määrin auttaa meitä voimaan paremmin. Tiedämme. Vaan emme jostain syystä aina valitse tiedon mukaista, meitä auttavaa toimintaa. Valitamme särkevää selkää venyttelemättä tai väsymystä nukuttuamme liian vähän.

 

Miksi

Miksi on aivan loistava sana. Miksi -sanalla saa huomaamatta paljon tietoa tavastamme toimia ja samaisella sanalla saamme tarvittaessa tukea uuteen tapaan toimia.

Miksi en lähde liikkumaan? Miksi en ota lapasia mukaan? Miksi en mene ajoissa nukkumaan?

Pysähdy miettimään miksi et tee jotain. Mikä on sinun miksi, minkä tunteen se tuo ja mikä tunteen aiheuttaa. Miksi haluaisit kuitenkin tehdä kyseistä asiaa. Mitä asian tekeminen antaa sinulle nyt tai myöhemmin.

Tarinaa arjesta:

Erään urheilijan kanssa puhuimme hänen lajilleen erittäin tärkeästä liikkuvuuden harjoittelusta ja venyttelystä. Hän tiedosti tärkeyden, mutta tekeminen jäi satunnaiseksi. Ominaisempaa tälle urheilijamiehelle oli salitreeni kovalla sykkeellä ja kaikki ko. tunnetta tuova urheilu. Hänen selkänsä kuitenkin kipeytyi säännöllisesti aiheuttaen vaikeuksia harjoitella täysipainoisesti. Valmennuksessa kävimme läpi tavoitteita, vahvuuksia yms. ja hän löysi uuden näkökulman miksi-sanan kautta.

Hän haluaa harjoitella koska tavoitteena maajoukkue. Tykkää lajista ja harjoittelusta. Täysipainoista harjoittelua haittaa selän kipeytyminen.

Miksi sinun pitäisi harjoitella? Jotta pääsen maajoukkueeseen.

Mitä asioita pitäisi harjoitella? Monipuolisesti ja myös omatoimisesti, lihasvoimaa, liikkuvuutta jne (nyt taukoja kun piti parannella selkää).  

Haluat päästä maajoukkueeseen ja se vaatii, että pystyt harjoittelemaan monipuolisesti ja terveenä. Mikä estää? Selkä kipeytyy helposti.

Miten selkä pysyisi kunnossa? Huolehtimalla palautumisesta, liikkuvuudesta, venyttelystä.

Lamppu syttyi ja hetken hiljaisuus.

Sitten tipautimme asiat arkeen ilman, että ne tuomat isoja haasteita, päin vastoin, menivät muiden tekemisten rinnalle huomaamatta. Tämän keskustelun aikana hän huomasi miksi venyttely olisi tärkeää eikä vain jotain minkä valmentajat käskevät, tylsä inhottavalta tuntuva asia. Sillä on häntä tavoitteeseen auttava iso tehtävä. Tekemällä arjessa venyrtelyä ja huoltavaa harjoittelua kroppa pysyy kunnossa ja hän pystyy treenaamaan paremmin, ja tavoittelemaan maajoukkuetta terveenä.

Tieto

“Millään tiedolla ei ole merkitystä, jos emme hyödynnä tietoa.”

Viime viikolla lyhyesti mainitsin itsetuntemuksen, toimintamme tiedostamisen perustan.  “Kyllä minä itseni tunnen”, saatat tuhahtaa mielessäsi tai todeta “mitä tuolla edes tarkoitetaan.

Hyvä, jos tunnet, loistavaa. Itsetuntemus on pysähtymistä ja tiedostamista itsensä äärelle, miksi reagoimme kuten reagoimme, miksi tunnemme tai toimimme kuten toimimme. Se on ymmärrystä omasta ajattelusta ja tunteista. Jatkuvaa, koska sinäkin kasvat ja muutut.

Itsetuntemus on tärkeää siinäkin, sillä kun tiedostat oman toimintasi, niin vasta sen jälkeen voit vaikuttaa toisen toimintaan.

Urheilijoiden kanssa olemme usein tavoitteen äärellä miettien tukeeko heidän toimintansa tavoitetta. Miksen en tee jotain vaikka tiedän, että se olisi minulle hyväksi kuten esimerkki tarinassa.

Jotta lapaset eivät jäisi laukkuun niin pysähdy ja mieti minkä asian haluaisit mukaan arkeesi?

Mitkä ovat sinun MIKSi?

Mitä et tee vaikka haluaisit?

Miksi asia olisi hyväksi?

Miten tipautat yhden asiaa edistävän asian arkeesi?

Lisää voit lukea esimerkiksi rutiini-kirjoituksesta.

 

Ensiviikolla toive aihe, Itsekriittisyys. Kun mikään ei riitä tai kun et osaa iloita saavutuksista vaan aina pitäisi tehdä paremmin.

 

 

Ihanaa viikkoa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

 

Facebooktwitterlinkedin

Tavoitteena tasapaino

“Jokainen haluaa elää kauan, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi. ” Jonathan Swift

Wikipedia kertoo tasapainosta seuraavaa:

Tasapaino tarkoittaa yleisesti tilaa, jossa eri suuntiin vaikuttavat muutosta aiheuttavat tekijät kumoavat toisensa.

Tasapainon käsite esiintyy monilla matematiikan ja luonnontieteen aloilla, esimerkiksi:

(lähde:wikipedia)

“Muutos alkaa hetkestä kun alamme miettimään toiveita tulevaisuudelle, mistä haluat eroon ja mitä tilalle.”  

Tasapaino mielessä

Mitä tasapaino tarkoittaa sinulle? Mistä syntyy tasapaino arjessa?

Joidenkin yllä olevien asioiden tai näkökulmien kautta saatamme katsoa maailmaa kun puhumme tasapainossa. Mutta mikä voisi olla arjen tasapainomme?

Elämme aikaa jossa joudumme miettimään arkeamme uudestaan, tiedostamme ettemme voi hallita kaikkia asioita. Mutta mitä voimme? Voimme lieventää epävarmuutta esimerkiksi pysähtymällä miettimään mitkä asiat tuovat arjen tasapainoa ja turvallisuutta.

* Millainen on tasapainoinen arkeni? Mitä haluan, että siihen kuuluu ja mistä asioita se syntyy?

* Mitkä asia vievät sitä tunnetta pois?

Mieti asioita eri näkökulmista (terveys, perhe, työ, talous, ravinto, liikunta…).

Mihin asiaan haluat lisää huomiota ja mihin vähentää? Tasapainohan ei ole vakio vaan muuttuu ja elää, hetkessä ja tilanteissa. Ei ole oikeaa tai väärää vaan tietoisuus ja valinnat.

Tasapaino on mielessä. Se on tunne.

Anna Perho on todennut kirjassaan mukaeltuna vapaasti muutoksesta, että muutos alkaa kun teemme tulevaisuuteen toiveita. Jos haluamme eroon siitä mitä sinulla on nyt, niin mieti mitä toivot tilalle.

Aiemmin olen kirjoittanut kiireestä ja lainannut Pirkka-Pekka Peteliuksen lausetta, kiire ja paljon tekemistä on eri asia. Voit lukea kiireestä tästä.

Lupa pitää itsestä huolta

Aiemmista kirjoituksista Rohkeus tai Aika on… kirjoituksien harjoitus saattaa auttaa sinua arjen tasapainon miettimisessä.

Monta kertaa unohdamme itsemme ja annamme arjen kiireen ja muiden tarpeet viedä ohi oman hyvän olon. Lykkäämme asioita “sitten kun”, huomaamattakin. Arjesta tulee suorittamista.

Mitä, jos muutamme näkökulmaa.

Olen aiemminkin puhunut, että happinaamarin laittamisella ensi itselle on syynsä. Kun sinä voit hyvin vaikuttaa hyvinvointisi myös ympäristöön. Tunne tarttuu. Voit auttaa muita enemmän silloin kun jaksat ja olet läsnä, et vain selviydy.

Anna itsellesi aikaa….pysähtyä, tehdä uusia muutoksia, luoda uusia tapoja ja tiedostaa mikä auttaa sinua arjen tasapainoon. Arki ja kiire jatkaa ympärillä, tunne jonka ne sinulle antaa, määräät itse.

Mistä syntyy sinun arjen tasapaino?

Ihania hetkiä arjessa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

Edit 23.6.2020 kirjoitusvirheitä

Facebooktwitterlinkedin

Urheilussa

“Kiitos, että autoit näkemään asiassa toisen puolen, mahdollisuuden kasvaa lamaantumisen sijaan.”

Moni on tiedustellut minulta miten urheilussa nyt kun ei pääse harjoittelemaan normaalisti tai miten “pakko pysähdys” näkyy urheilijoissa.

Vastauksia on varmaan niin monta kuin urheilijoitakin, ja lajeissakin on eroa. Osalla loppui kausi kesken, mutta toiveissa on, että uusi alkaa suht totuttuun aikaan. Osalla kauden aloitus oli pitkään epävarma ja silti piti valmistautua täysillä. Osalla kaikki siirtyi, niin kauden päätavoitteet kuin aloituskin. Paljon epävarmuutta ja pelkoa. Pelko terveyden lisäksi urheiluun liittyen, mitä teen ja milloin alkaa. Harjoitteluun, teenkö oikein, riittävästi tai liikaa. Totuttuun sosiaalisuuteen, olla ilman yhteyttä muihin totutusti, yksinäisyyttä tai arjen rutiinien häviämistä. Osalle antoi ensimmäiset hengähdystauot vuosiin. Mahdollisuuden rytmittää harjoittelu itselle sopivaan aikaan eikä totuttuun yhdessä sopivaan aikaan. Mahdollisuuden pysähtyä, ja palautua, kun matkustaminen tai siirtymiset tapahtumiin jäivät pois. Pysähtyä oppimaan lisää itsestä.

” Samalla urheilullisuus on ollut taustalla punaisena lankana ja ilo ollut isossa osassa.”

Urheilijat pääsääntöisesti löysivät ajasta hengähtää myös hyvää. Puhuttiin miten opittu itsetuntemus suorittavan arjen keskellä auttaa eteenpäin urheilijana ja tavoitetta tukevan arjen luomisessa. Mietitty joukkueelle yhteisöllisyyden säilyttämistä… ja täytyy sanoa, että osalla joukkueilla on ollut niin loistavia tempauksia näinä viikkoina, että uskon niiden kasvattaneen “ME” -henkeä enemmän kuin moni “läsnä ollen” olleet asiat ja tunnit. Samalla urheilullisuus on ollut taustalla punaisena lankana ja ilo ollut isossa osassa.

Luottamus omaan toimintaan ja tulosten näkyminen on ollut itseluottamusta palvelevaa, itsetuntemuksen lisäksi. Pakollinen pysähtyminen urheilijalle on siis ollut kasvun paikka jonka tulokset näkyvät myöhemmin. Osalle se ehkä ollut tekosyy, ja toki senkin tulokset näkyy myöhemmin.

“Pelko kadottaa taito muuttaa suorituksen tunnetta.”

 

Taito, katoaako se….

Enemmän kuin urheilijoiden kautta, niin osalle vanhemmista, on tullut peloksi kadottaako nuori taitonsa nyt kun ei treenaa siellä salilla tai hallilla. Olen joskus kirjoittanut  ja käynyt puhumassa urheilevan nuoren tukemisesta. Taito ei katoa muutamassa viikossa. Tuntumaa joutuu ehkä hakemaan. Eihän taitoa katoa, jos käsi murtuu ja on kipsissä jokusen viikon.

Miten meille on helpompi antaa siinä kohtaa lapselle tilaa pysähtyä ja luottaa, että taito palaa kun kipsi on poissa. Samahan pätee polkypyöräilyyn tai uintiin. Luotamme, että osaamme ne joka kesä vaikkemme tee niitä koko talvena.

Pelko kadottaa taito muuttaa suorituksen tunnetta. Taito ei katoa, tunne tekemiseen muuttuu. Se muuttaa suorituksen. Siinä kohtaa ” mä en enää pysty tai osaa ” tulee osaksi puhetta. Tunne tarttuu. Jos haluat lukea lisää, muutamia kirjoituksia tunteesta Kasvun asenne , Läsnäolo , Tunnetaidot urheilussa , Itsetunto  on osa aiempia kirjoituksia aiheesta, mutta suoristustunteesta ja urheilijan arjesta löytyy myös sekä tunteen vaikutuksesta suoritukseen.

“Hauskuus ei vie pois tavoitteellisuutta tai tuloksia vaan tukee sitä.”

Alla osa listaa jossa urheilijoiden kanssa mietittiin keinoja kilpailusuoritukseen, poimin listasta muutaman sopimaan tähän hetkeen ja tilanteeseen:

  • olen rauhallinen
  • vedän syvään henkeä
  • realisoin (mitä tapahtuu, jos… ei mitään)
  • kehun itseäni
  • mietin hyvät puolet
  • mitä voin oppia
  • vahvuuteni
  • mitä seuraavaksi
  • itsepuhe

Onko yllä olevissa jokin keino jota voit hyödyntää muuttaessasi tunnettasi asioihin?

Kun viime kirjoituksessa kirjoitin, ei ole vanhaa tai uuttaa, on tämä hetki. Miten teet tästä hetkestä arvokkaan suhteessa tavoitteeseen. Se ei ole pelkkää suorittamista vaan myös pysähtymistä ja tunnistamista.

”….On ratkaisevan tärkeää, että pelaat huvittaaksesi itseäsi, nauttiaksesi, ollaksesi onnellinen. Niin lapset tekevät, ja minä samoin.” – Lionel Messi (Forssell 2014, 197) Leikki osana lasten ja nuorten urheilua- blogi kirjoitus 6/2018.

Urheilu on kivaa, pidetään se sellaisena. Hauskuus ei vie pois tavoitteellisuutta tai tuloksia vaan tukee sitä. Hauskuus syntyy oikeasta määrästä harjoittelua ja lepoa. Luottamusta, vastuuta ja ohjeistusta. Otetaan tästä ajasta oppi matkaan.

Mukavia hetkiä arjessa,

Katja

Tulossa syksy 2020

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

 

 

Facebooktwitterlinkedin

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Pientä viivettä ja Kun maailma on rikki kirjoittaessani en arvannut millainen matka on edessä.

Lähes seitsemän viikkoa meni kuin sumussa, ja samalla kuitenkin pysähdyksissä ja läsnä.

Tuona aikana oli ensimmäisen kerran vuosiin aikaa pysähtyä, ja samalla pelko vei energiaa ja oli läsnä arjessa.

”Tämä on paska duuni”

Lause jonka sanoin kollegalle suljettuani puhelimen suruaan itkevän omaisen puhelun jälkeen. Miten voit lohduttaa väistämättömän edessä. Kuunnella puhelimitse hyvästejä tai jakaa tuskaa ja pelkoa kun mitään ei enää ole tehtävissä.

Pelko ja epävarmuus oli läsnä joka päivä. Se syntyi epävarmuudesta suojaustemme riittämättömyydestä, tietojen jatkuvasta muuttumisesta ja faktoista maailmalta. Meillä oli yhteinen huoli potilaista, omista läheisistä ja omasta terveydestä. Pelko.

Kollegoita sairastuu ja altistuu. Lisää epävarmuutta. Yhdessä kuitenkin vitsailemme, jaamme pelkoa, yritämme pärjätä.

“Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista.”

Maailma jatkaa kulkuaan

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Vapaapäivien (sairaalasta), ja iltojen hetket urheilun parissa antoivat mahdollisuuden olla läsnä hetkessä, vanhassa arjessa, ja keskittyä vain siihen hetkeen. Valmistautua urheilijan kanssa tulevaan epävarmuudenkin hetkellä. Keskittyä häneen tai joukkueeseen.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Ympärillä törmäsi kaupoissa tai mediassa välinpitämättömyyteen tai ajatusmaailmaan, ehkä ymmärrettävää henkilöltä joka ei ollut nähnyt samaa kuin me viruksen keskellä. Oli hetkiä jolloin teki mieli huutaa ”ettekö tajua mitä se voi tehdä.” Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista, näimme työssä niin erilaisen puolen kuin muussa arjessa oleva ihminen.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Monta kertaa viikkojen aikana teki mieli kirjoittaa koska kirjoittaminen on myös rentouttavaa. Mutta samaan aikaan oli kuin näkymätön lukko käsissä eikä pystynyt kirjoittamaan.

Elämä yksinkertaistui. Työ sairaalassa. Työ kotona urheilun ja yritysten kanssa. Lepo. Nukkuminen. Palautuminen. Ainoa liikkuminen oli automatka töihin ja takaisin. Koti. Sairaala. Lepo. Urheilu.

Tämä aika oli oppimatka. Pelko ei ole väistynyt. Se on takaraivossa. Ensijärkytyksen aalto vain lievenee. Milloin tulee toinen aalto. Epävarmuus on läsnä. Hengityssuojaiminen ärsyttämät posket ovat punaiset ja ihottumassa. Samaan aikaan vedämme henkeä ja lataamme akkuja.

Maaliskuusta tähän hetkeen

Eilen oli ensimmäinen kerta kun latasin kelloni ja ulkoilutin sitä huhtikuun alun jälkeen. Tänään on ensimmäinen päivä kun kirjoitan. Tällä viikolla olen ensimmäisen kerran tuntenut viikkoihin muutakin “päätunnetta” kuin väsymystä ja epävarmuutta.

Olen monen muun tapaan leiponut enemmän kuin vuosiin, se on antanut jotenkin tekemistä ilman ajatusta.

Kirjani julkkarit piti olla viime viikolla. Ne ovat nyt siellä syksyllä kuten kustantajan muutkin julkaisutapahtumat. En poistanut kalenterista ”countdownia” julkkareihin vaikka tieto siirtymisestä tehtiin jo heti koronan alettua. En poistanut muitakaan tapahtumia, ne muistuttivat ”vanhasta” arjesta. Mutta oikeastihan ei ole vanhaa ja uutta arkea. On vain tämä hetki.

Pientä viivettä… voi olla tai sitten ei, nyt mennään hetkessä. Jos jotain aika on muistuttanut, kuuntele itseäsi ja kehoasi. Anna itsellesi aikaa. Ole läsnä itsellesi ja muille. Huomaa asiat jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Ihania hetkiä sinulle,

Katja

Ps. Tämä oli minun matkani tähän hetkeen, lyhennellysti. Tänään twitterissä oli eräällä henkilöllä mietintä miten ei saanut tehtyä suunniteltuja asioita koronan aikana ja pyytäen huumorillisesti apua “tekosyyhyn”. Joku oli lainannut kommenteihin Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille (1970) “Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Lause ja keskustelu herätti miettimään meidän tarvetta selittää tekemättömyyttä. Pysähtyminen ja olla läsnä tekemättä mitään on taito. Palataan tähän myöhemmin. Milloin? En tiedä. Ehkä jossain seuraavissa blogissa tai joskus myöhemmin. Pientä viivettä :D.

 

Facebooktwitterlinkedin

Ilo

Alla olevan ilon reseptin kirjoitti nuori, urheileva, ala-aste ikäinen neiti. Ohjeena oli kirjoittaa asioista jotka arjessa tuottavat iloa. Sen jälkeen niihin lisättiin omat määrät.

Kauhallinen kiitollisuutta
1 dl rentoa mieltä
aimo annoksen positiivista asennetta
oman maun mukaista tekemistä
loputtomasti rakkaiden tukea

sekoita kaikkia tasaisesti
tarkkaile ja anna hautua
tarjoile päivittäin

Meillä on arjessa asioita, jotka eivät suju tai tulee mutkia vastaan, mutta tällä tehtävällä halusin auttaa nuoria löytämään ja kääntämään huomion asioihin jotka tuovat iloa ja ovat läsnä arjessa koko ajan. Silloinkin kun ei ole se kivoin päivä.

Me aikuisetkin usein unohdumme katsomaan maailmaa suorittamisen ja tapahtumien kautta. Arjessa on kuitenkin myös paljon hyvää. Saatamme kuitenkin kiitää vain pysähtymättä ja huomaamatta ohi uuteen päivään, harmituksen tai kiireen tunne vaaniessa niskassa.

Kirjoitin itse ennen joulua blogiin joulun reseptin. Mielestäni se sopii myös Hyvän arjen reseptiksi, ainakin itselleni.

  • Kauhallinen omaa asennetta
  • Ripaus malttia
  • Useita lusikallisia iloa
  • Oman maun mukaan kohtaamisia
  • Isolla kädellä pysähtymistä
  • Aimo annos läsnäoloa

Kypsytä haaveilla.

Kuorruta hyvillä ajatuksilla ja koristele hymyllä.

Nauti ja jaa ystäville sopivissa paloissa.

Mistä syntyy sinun arjen reseptisi?

Ihanaa viikkoa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyvät toukokuussa 2020 Basam Books kustantamana.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

Tulossa toukokuu 2020

Facebooktwitterlinkedin

Isänpäivä

Alkuperäinen kirjoitus oli facebookissa Isänpäivänä, pyynnöstänne myös tänne. Kiitos palautteistanne ja tarinoistanne <3 Kirjoitus oli itselleni hetki omien ajatusten ja muistojen äärellä. Mielessäni kävi myös, onko se liian henkilökohtainen.

Julkaisen sen nyt isäni syntymäpäivänä <3

Suru, suru on läsnä vaikka muuttaa muotoaan ja etenee jokaisella omaan tahtiinsa. Tietyt toimintamallit se aikoinaan synnytti, meni monta vuotta, ettemme perheen kesken soittaneet toisillemme “vääriin / ei tuttuihin aikoihin” koska se aina nosti pelon pintaan, ajatus puhelimeen vastatessa oli “mitä nyt”.

Edelleen huomaan noiden parin vuoden aiheuttaman pelon ja siihen liittyvät ajatukset ohjaavan toimintaani tai hyppäävän välillä esille, tiedostan ne jo kuitenkin. Tiedostamisen jälkeen niiden muuttaminen on helpompaa. Ajan kanssa.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole tuottaa surua vaan jakaa muistoja <3

Ihania arjen hetkiä,

Katja

Hyvää Isänpäivää kaikille🎂
Omalleni 🌤

Kun isäni kuoli kesken työpäivän 14 vuotta sitten, tehden aina ahkerasti töitä ja ilman valitusta ajatuksella, että sitten lomalla ja eläkkeellä on aikaa tehdä asioita joita haluaa. ”Eläkkeellä sitten… ” Sitä päivää ei ikinä tullut.
Opin, että elä tässä hetkessä, tee jokaisesta päivästä juuri se päivä jonka haluat. 

Isoisäni, äidin puolelta, kuoli kymmenen vuotta isääni aiemmin, myös kesken työpäivän, päiväunilla kotonaan. Illalla Suomi voitti Maailmanmestaruuden jääkiekossa jonka hän todella olisi intohimoisena kannattajana halunnut nähdä. Häneltä, hänen työtään pikkuisesta asti seuranneena opin kunnioituksen asiakkaita kohtaan. 
Hän myös ehti käydä katsomassa yhden jääkiekko pelini joka pelattiin Lohjalla, hieman lähempänä heidän kotia.

Toinen isoisäni kuoli asuessani amerikassa, josta lensin hautajaisiin, siihen asti olin heidän kanssaan todella läheinen. Hän kantoi aina mukanaan sodan muistoja, se vain näkyi kaikessa. Häneltä opin, että päästä suru ulos, älä kanna sitä mukanasi, muuten se vain kasvaa sisälläsi vieden ilon.

Koska meillä oli vuosi jossa isäni kuoleman jälkeen tuli samaan vuoteen yhteensä viidet yllättävät hautajaiset, vajaassa kahdessa vuodessa kahdeksat niin en voi jättää mainitsematta kahta tärkeää hahmoa ex mieheni puolelta jotka olivat kuolemaansa saakka tärkeitä perheellemme.

Exmieheni isä, hän kuoli ”mökillään” nukkuen yöllä, häneltä kannan mukanani kuinka hän yritti aina sanoa ”antakaa aikaa parisuhteelle, toisen kunnioitus”. Suhde vaatii aina molemmilta aikaa. Kuten huomattiin, meillä vuodet olivat liian raskaat, mutta neuvon tärkeyttä se ei muuta.

Exmieheni isoisä, joutui vaikean päätöksen eteen jossa leikkaus oli valinta joka ei auttanut. Otin silloin sairaanhoitajana keikkavuorot hänen sairaaloihinsa jotta pystyin olemaan paikalla. Hänen rauhallisuutensa jopa tuossa tilanteessa, ja taito tehdä käsillä kauniita asioita, sekä toisten muistaminen, vieläkin kun siihen tarvitsi apua ovat asioita joita kannan mukanani. 

Joskus mielessäni oli katkeruus varsinkin isäni puolesta ja lasteni puolesta, kaikkien näiden hienojen ihmisten poistumisesta lasteni elämästä niin aikaisin. Mutta koska ne ovat asioita joita en voi muuttaa, voin vain pitää heidän muistonsa ja oppinsa elossa. Oppia elämään surun kanssa ja päästämään irti.

Nautitaan siis päivästä ja ympärillämme olevista ihmisistä, kiitos kaikille itseäni lähellä oleville, olette tärkeitä.
❤️Riippumatta päivästä ❤️
Onnea myös lasteni isälle, Hyvää Isänpäivää! Nuo kaksi nuorta aikuista, meidän pienet, ovat mainioita ja rakkaita 

Katja - Pasanen - blogi

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

LinkedIn Katja Pasanen.

Kuvat: Katja Pasanen

Facebooktwitterlinkedin

Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?

Kirjoitus julkaistu Pääkallo.fi 01.03.2017

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani puhuin itseluottamuksesta ja toisessa tunteista, tunnetiloista joita liitämme tapahtumiin. Tunnetilojen vaikutuksesta toimintaan ja positiivisten tunnetilojen vahvistamisesta. Tunnetilojen vaikutuksesta kehonkieleen ja kehonkielen vaikutuksesta viestiin.

Tänään siirrymme tavoitteen asettamiseen ja saavuttamiseen. Urheilussa tavoitteellisuus on läsnä koko ajan, mutta varsinkin nyt uuden vuoden lupausten seurauksena, tavoitteellisuus on läsnä myös arjessa.

Kirjoitin sosiaalisen mediaan uudenvuoden toivotukseksi lauseen: ”Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?” Se on lainaus elokuvasta Uudenvuodenilta.

Mitä tekisit? Pysähdy miettimään. Pysähtyminen on alku matkalle lähteä tavoitetta kohti.

Mikä on siis sinun tavoitteesi?

Kaikki lähtee siitä, että pysähdyt miettimään millainen nyt olet, eli mikä on lähtötilanteesi ja mihin olet menossa. Tätä kutsutaan tavoitteen asettamiseksi.

Kuvittele millainen olet sitten kun olet saavuttanut tavoitteen. Futuristin tavoin ohjaan usein katsomaan tavoitetta saavutetusta näkökulmasta eli katsomaan saavutetusta mielikuvasta kohti nykyhetkeä. Jos tavoite siis on olla tietynlainen pelaaja kahden vuoden päästä esimerkiksi ”johtavana pelaajana”, niin millainen pelaaja olet silloin? Miten toimit kentällä ja kentän ulkopuolella?

Siitä lähdetään kulkemaan tavoitepolun alkua, mitä teet tavoitteen eteen tänään? Ensiksi tarvitaan keinot. Yksi tai kaksi asiaa johon keskityt. Pienillä askelilla alatkin kulkea suoraviivaisesti kohti tavoitetta. Sinun ei tarvitse olla valmis kerralla, joten nauti matkasta.

Esimerkki jota käytän usein, on myös se yksi urheilijoiden useimmiten sanottu tavoite: parantaa vetoa. Sitten kysyn ilmeisen jatkokysymyksen: ”Mitä teet asian eteen?”.

Usein vastaus on, vetelen aina kun on aikaa.

Jälleen kysyn seuraavan jatkokysymyksen: ”Kuinka usein aikaa löytyy?” Usein vastaus kuuluu: ”Välillä ennen treenejä ja sitten aina välillä kotona. Nyt on ollut kiirettä, mutta kesällä vetelin enemmän”.

Sitten autan selkeyttämään tavoitetta. ”Onko 15 minuuttia paljon vai vähän aikaa?” Useat vastaavat vähän. Käyttämällä arjessa johonkin 15 minuuttia jää silti aikaa olla sohvalla, nähdä kavereita ja niin edelleen.

Montako hyvää vetoa vedät 15 minuutissa? Vastaukset vaihtelevat viidestäkymmenestä reiluun sataan, riippuen vastaajasta. Otetaan tähän esimerkiksi siis vaikkapa 50 vetoa. Jos käytät neljä kertaa viikossa 15 minuuttia vetoihin, niin voit vielä jättää kolme päivää viikkoon jolloin et vetele omatoimisesti.

Montako vetoa silloin vedät viikossa? 200. Hyvä, eli kuukaudessa? 800.

Jos kausi kestää noin 10 kuukautta, niin montako kauden aikana? 8000 vetoa. Mitä luulet, näkyykö tällä 4X15min/vko harjoitusrytmillä tuloksia pitkällä tähtäimellä? Varmasti, näkyy jo muutaman kuukauden jälkeen.

Arjen pienet asiat ratkaisevat

Jack Canfield suosittelee, että ihminen ottaisi yhden uuden tavan mukaan arkeen kolmen kuukauden välein, jolloin ehtii sisäistää sen eli se tarkoittaa neljää uutta tapaa vuodessa. Kolmen vuoden jälkeen sinulla on jo kaksitoista uutta tapaa toimia, jotka olet tietoisesti valinnut.

Tavoitteen asettelun malli toimii riippumatta siitä oletko pelaaja, valmentaja tai haluatko vaan muuten vain muuttaa omia tapojasi.

Pysähdy siis ja mieti miksi haluat mennä mihin olet menossa. Millainen tunne sinulle tulee, kun mietit tilannetta kun olet saavuttanut tavoitettasi. Motivaatiotekijät, sinun syysi ja tunne auttavat sinua matkassa.

Kirjasta ”Become a Better You” löytyy ote jonka ystäväni laittoi minulle eräänä aamuna.

”The people we surround ourselves with either raise or lower our standars. They either help us to become the-best-version-of-ourselves or encourage us to become lesser versions of ourselves. We become like our friends. No man becomes great on his own. No woman becomes great on her own. The people around them help to make them great.”

Lyhyesti ja hyvin vapaasti käännettynä siten, miten itse näen asian ”tule paremmaksi sinuksi”. Ympäristösi ja ympärillä olevat ihmiset voivat auttaa sinua kasvamaan paremmaksi. Millaisella arjella ympäröit itsesi? Tarvitsemme muita kasvaaksemme ja he auttavat meitä tulemaan loistaviksi ja me autamme muita heidän matkallaan. Yhdessä olemme enemmän.

Tässä palaammekin hieman ensimmäiseen kirjoitukseen, toisten itseluottamuksen vahvistaminen ja siten tapaan toimia. Millaisen ympäristön sinä luot ympärillesi?

Kenet sinä haluat auttaa paremmaksi? Kenen seurassa tunnet itsesi kasvavan? Kuka voi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi ja ketä sinä voit auttaa? Haluatko itsellesi työkaluja arkeen, mikä toimii karttana kohti tavoitettasi ja antaa portaita kiivetä ylöspäin pienin askelin?


Kuvituskuva: Pixabay.com

Eli takaisin tavoitteeseen. Kartta kohti tavoitetta. Sanotaan, että kartta ei ole maasto. Se on totta. Laittaessasi navigointilaitteeseen määränpäähän se tarjoaa yleensä useamman reittivaihtoehdon, joista valita. Kun lähdet liikkeelle matkalla saattaa tulla tietyö tai muu este joka hidastaa tai muuttaa matkaa, ja johon joudut reagoimaan. Niihin asioihin et voi vaikuttaa, mutta tapaasi reagoida muutokseen voit. Samalla tavalla kuin tietyön ilmaantuessa todennäköisesti et sano ”hitsi, tämä ei onnistukkaan, lähden takaisin”, vaan odotat etenemistä tai etsit vaihtoehtoisen reitin. Uskot kuitenkin pääseväsi perille.

Samalla tavalla sinun täytyy uskoa ja kulkea omaa tavoitettasi kohti. Uskominen on valinta. Jos päätät ettet saavuta tavoitetta tai se on vaikea tai päätät, että kuljet sitä kohti ja teet töitä se eteen, molemmat päätelmät ovat yhtä oikeita. Pääasia, että itse tiedostat mitä päätät ja teet. Tietyö saattoi hidastaa matkaa, mutta tuskin esti sitä kokonaan. Jos käännyt ympäri ja palaat kotiin, päätökselläsi päätit jättää matkan väliin. Siitä on kyse. Pääasia siis, että tiedostat mitä päätät.

Tavoitteen asettelu on kuin kirveen teroitus. Sinun pitää muistaa välillä pysähtyä. Tehdä pieniä asioita hyvin tavoitteen ympärillä jotta voit saavuttaa tavoitteesi. Puunhakkaajan tarina luettavissa tästä.

Kuunnella myös miten puhut itsellesi matkalla. Joku saattaa sanoa, että on liian vanha. Riippumatta oletko 20-, 30-, 40-, 50- vai 60-vuotias tai jotain muuta, niin aika kulkee eteenpäin. Jos sinulla on joku tavoite, esimerkiksi oppia uusi taito, kuten kielten opiskelu tai liikunnallinen sellainen taito. Aloitat sen opiskelun tai et, kahden vuoden päästä olet kaksi vuotta vanhempi. Jos aloitat kielen opiskelun nyt, olet kahden vuoden päästä kaksi vuotta vanhempi ja oppinut uuden kielen. Tai sitten olet kaksi vuotta vanhempi ja mietit, että olisi kiva oppia uusi kieli. Valinta on sinun.

Mahtavia tietoisia hetkiä arjessa. ”Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?”

Mukavia lukuhetkiä,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja, joka erikoistunut henkiseen valmennukseen. Työskennellyt eri lajeissa pääsarjatasolla ja junioreissa, joukkueiden, valmentajien sekä urheilijoiden kanssa ulkomaalaisesta kultakypärästä junioriurheilijaan. Twitter & IG: @pasanenkatja youtube: katja pasanen

Alkuperäinen kirjoitus luettavissa:

Blogi: Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?

Katja Pasasen aiemmat kirjoitukset Pääkallossa:

Blogi: Apina selässä vai selästä – henkinen vahvuus kentällä ja sen laidalla

Blogi: Tunteet pelissäFacebooktwitterlinkedin