Vastakohtia

27.12.202127.12.2021Katja Pasanen

” Päivä pitenee, sanotaan. Auringon valon alta väistyy pimeys varjoksi nurkkaan. Kevät on kasvun aikaa. Luonto venyttelee itseään vetreäksi ja valmistautuu kasvamaan.

Kesä kukoistaa parhaimmillaan eikä aurinko malta viipyä kauaa maillaan, linnut visertävät konserttiaan.

Syksyn saapuessa varjot pitenenevät ja puut karistavat ylimääräiset pois. Tarvittavat asiat varastoidaan jotta jaksaa taas kasvaa. Kesän säteet ovat kauniissa muistoissa ja luonto valmistautuu hidastamaan toimiaan.

Talven saapuessa pimeys hellii ja antaa mahdollisuuden levätä. Asioita tapahtuu vaikka näyttää, että kaikki nukkuu. Luonto valmistautuu taas uuteen kevääseen.”

Kasvu

Uutena vuotena katsomme usein aikaa taaksepäin, nimeämme asioita joita haluamme tulevaisuudessa. Teemme päätöksiä ja suunnitelmia. Listalla saattaa olla aikaa perheen kanssa tai muutosta arjen rytmiin. Viimeinen vuosi on saattanut vähentää “sitten kun…”- sanoja ja meillä on haaveita ja unelmia, tavoitteita ensi vuodelle.

Usein saatamme miettiä mitä emme halua tai mitä haluamme muuttaa. Saatamme keskittyä siihen mitä meillä ei ole. Mitä, jos pysähdymme miettimään myös mitä meillä on, mitä haluamme säilyttää ja millaisen tunteen.

Muutoksessa asia ei aina ole “joko tai”. Kiireisen arjen ei tarvitse muuttua täysin rauhallisuuteen tai toive luonnosta tai kokeilusta asua muualla ei tarkoita välttämättä koko elämän muuttamista maaseudulle tai toiselle paikkakunnalle. Mistä löydämme toiveita tukevia tekijöitä arkeen ilman, että asiat tapahtuvat “joko tai” tai muuttuvat vastakohdasta toiseen. Ennen muutosta, miten voisimme luoda tässä hetkessä arkeen tunnetta luonnosta tai kiireettömyydestä?

Se voisi tapahtua pieninä muutoksina arjessa esimerkiksi “aloitan työt kerran viikossa myöhemmin ja rauhoitan aamun” tai “kerran viikossa käyn lähimetsässä pidemmän lenkin ja vietän mökillä keväällä etätöissä pari viikkoa”. Mitkä asiat tuovat sinulle tunnetta toivotusta asiasta. Mikä saa sinulle arkeen haluamaasi muutoksen tunnetta?

Vaikka asiat tuntuvat lähes toistensa vahtakohdilta ne voivat silti täydentää toisiaan.

Vastakohtia

Vastakohtia, ovatko ne palasia jotka eivät sovi yhteen vai toisiaan täydentäviä osia.

Satuin jokin aikaa sitten ystäväni kanssa keskusteluun jossa pysähdyimme miettimään metaforallisesti ihmisen kasvua vuodenaikoina. Mietimme kävelylenkillä muutosta joka on käynnissä. Siinä missä vuoden ajat siirtyvät kevääseen, tässä oli ihmiselämässä siirtyminen arjesta toiseen. Tietyllä tavalla hyvästellen aiemman elämäntapansa, uransa, ja aloittaen uutta. Metaforan näkökulmasta hänellä oli elämässään syksy. Syksyn jälkeen hänellä oli mahdollisuus talveen, miettiä rauhassa mitä haluaa. Millainen hänen tuleva arkensa on? Millaiseksi hän sen haluaisi?

Saattaisi kuulostaa surulliselta ajatella, että sinulla on syksy, mutta mitä jos vastakohdat antavat voimaa toisilleen, tukevat ja ovat yhdessä kokonaisuus. Ajatuksena, että vastakohdat ovat yhtä, voimavarana toisilleen, ilman toista ei ole toista. Luonnon kevät sinun syksysi rinnalla.

Kevät kasvua, puhkeamista, uutta ja sen parina syksy, pysähtymistä, varistelua vanhasta, varastoimista ja kesän muistoja, valmistaustumista tulevaan. Kesä, kukoistusta, kasvua, väriä, elämää eloa ja toisena voimavarana talvi jossa, kuten karhut rauhallisesti, olla tietyllä tavalla horroksessa. Pysähtyä pohtimaan ja luomaan uutta. Kun luonto kääntyy syksyyn ja valmistautuu tulevaan, luopuu lehdistä ja kirkkaista väreistä. Elämäntavassa olisi hänellä uuden alku kevään muodossa, tuoda uutta, luoda ja toteuttaa. Löytää uusi arki ja rutiini…. se antoi ajatuksena, tuossa uudessa hetkessä, voimaa ja energiaa. Vaikka muutos arjessa tuntui isolta, ajatus uudesta, metaforan muodossa mielikuvia muodostaen rauhoitti.

Arjessa tarvitaan varjoja ja valoa. Molempia. Joskus on ihana seistä pimeässä ilman keinovaloa ja nähdä tähdet, toisinaan aurinko on siihen hetkeen parasta tai lampun sytyttäminen antaa mahdollisuuden toimia pimeyden sijaan. Toinen ei sulje toista pois vaan tekee toisesta arvokkaan ja odotetun.

Kun jostain luopuu tulee uutta tilalle.

Suunta

Sen sijaan, että kiirehtisit miettimään, pysäytä itsesi ja tunnustele. Millaisen tunteen haluat ensi vuoteen? Mistä asioista tunne sinulle muodostuu? Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja mitä asioita haluaisit saavuttaa? Kaikkea ei tarvitse muuttaa heti vaan poimi jokin pieni asia arkeen joka tuo toivottua tunnetta.

Millainen vuodenaika sinulle lähtee tästä tammikuusta kulkemaan luonnon rinnalle? Kartta ei ole maasto, anna itsellesi välillä mahdollisuus myös poiketa polulta. Nautitaan valoista ja varjoista, ne ovat arvokkaita yhdessä.

Ihanaa Uutta Vuotta!

Katja

PS. Ja toki näin Uuden Vuoden kunniaksi myös muutama linkki aiempiin kirjoituksiin tavoitteesta ja muutoksesta.

Usko itseen 15.3.2020

Joulukalenteri 2.12.2018 urheilijan näkökulma, tavoite

Kun mikään ei riitä 21.10.2019

Rohkeus 15.9.2019

Tavoite 13.6.2018

Uusi Vuosi 2.1.2020

Löydät aiheeseen liittyä kanavia:

Facebook: Paras Sinä – Believe in Yourself sekä Mielen Pelikirja ja instagram: @parassina @mielenpelikirja ja @thegamebookofmind

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyi vuonna 2021 Value Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta. Toimii usean urheilijan, joukkueen ja valmentajan mentaalivalmentajana.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

Meidän Urheilu

20.12.202120.12.2021Katja Pasanen

(Tämä kirjoitus on tehty aiemmin toiseen yhteyteen, nyt muokattuna tänne. )

¨” Jalat eivät luistele vaan ihminen jolla on ajatus ja mieli laittavat jalat luistelemaan.”

Alpo Suhonen, Mielen Pelikirja, Value Books 2021

”We love our sport”

”We love our sport”, tokaisi kanadalainen ystäväni vastaukseksi kun ihmettelin hänen maanmiestensä innostuneisuutta urheilulajista riippumatta, mitä vain urheilua mediasta tuli niin he kannustivat omiaan. Kannustaminen. Yhdessä eläminen. Tunne. Kun puhutaan Meidän Urheilusta niin yllä oleva näkökulma ja tapa katsoa urheilua yli lajirajojen, meidän urheilua, on myös oma ajatukseni, intohimoni ja lähellä sydäntä. Tykätä urheilusta.

Kyse ei ole yhden taidon tai lajin kannattamisesta vaan elämäntavasta, ajatuksesta sekä urheilun innosta ja urheilijan kasvamisesta halutessaan saavuttaa potentiaalinsa. Rakastan tehdä töitä urheilun parissa tai urheilun näkökulmasta ja olen saanut mahdollisuuden tutustunut urheilun kenttään yli lajirajojen, yli kaksikymmentä vuotta ja hyvin monissa rooleissa (työskennellyt mm. valmentajana, valmennuspäällikkönä, liitoissa valmentajien kouluttajana ja aluevalmentajana, hallituksen jäsenenä, muissa rooleissa kuten äitinä jne).

Millaista on meidän urheilu Suomessa tai millaista haluaisimme sen olevan valmentajuuden näkökulmasta? Kirjassani Mielen Pelikirja, käydään läpi valmentajuutta ja johtamisen filosofiaa, herätellään pysähtymään miettimään millaista oma valmentajuus voisi olla, riippumatta millaista se on nyt.

Urheilussa meillä puhutaan paljon arvoista ja urheilua ohjaa välittäminen sekä innostus. Se on tietyllä tavalla intohimoa, hyvässä ja ei niin hyvässä. Valmentajan roolin arvostus on kasvanut ja sen osaamisen tunnistaminen on edennyt sekä etenee. Valmennuksen kehittämisen näkökulmassa valmentajat haluavat kehittää itseään monipuolisesti ja valmentajuudessa tunnistetaan myös oman kasvun merkitys jotta voidaan auttaa urheilijoita kasvamaan. Mutta paraskin valmentaja tarvitsee muita.

Olemme mielestäni menossa kohti kokonaisvaltaista valmennusta, meillä on ihminen kentällä ja sen ulkopuolella. Tällä hetkellä urheilu on osittain muutoksessa, ja koen, että juuri sen yksi tuleva perusta on, että se on tutkivaa, kehittyvää ja avointa. Tutkivaa myös oman toiminnan ja ympäristön kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena haluta tehdä hyvää, tehdä asioita yhdessä yli lajien, sisältäen tiimien monipuoliset osaajat. Yhden ei tarvitse osata kaikkea vaan vahvuus tulee tiimistä joka haluaa samaa.

Tällä hetkellä meillä on seuratasolla välillä niukasti resursseja, se vaikeuttaa ja uuvuttaa helposti, toimijoilla on riittämättömyyden tunnetta, mutta silti urheilun parissa on paljon osaamista ja innostusta joilla saamme asioita edistettyä koko ajan. Vielä enemmän yhdessä tekemällä kuitenkin voisimme saada enemmän. Se, että pyytää apua, katsoo uusia näkökulmia ja pysähtyy miettimään voi kiireen keskelläkin olla paras kiireen poistaja juoksemisen sijaan.

“Paraskin valmentaja tarvitsee muita.”

Urheilijalähtöinen/-keskeinen valmentaminen

Valmentaminen on vuorovaikutusta, luottamukseen perustavaa ja yhteistyötä. Urheilijalähtöisessä valmennuksessa valmentaja auttaa urheilijaa kasvamaan ja innostumaan omasta kehittymisestä, ottamaan vastuun, näkemään kehittymisen paikkansa ja huomaamaan hyvät asiat. Auttaa urheilijaa kehittymään niin lajissaan kuin ihmisenä. Se on oivalluttamista ja innostamista, yhdessä tekemistä ja auttamista, motivaatiota ja kasvattamista urheilijan arkeen. Se tarkoittaa usein tuntemista, eli valmentaja tuntee urheilijansa ja tunnistaa tekijöitä jotka vaikuttavat urheilijan kehittymiseen. Tuntemista myös tunneälyllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kyseinen vuorovaikutussuhde rakentuu luottamukseen. Mistä luottamus syntyy meidän ympäristössä ja mistä pelot? Näistä on ollut blogeissa aiemminkin, kuten myös Mielen Pelikirjassa jossa Joni Petrell kertoo miten kohtaa tietoisesti jokaisen pelaajan joka viikko muutenkin lajiharjoituksen näkökulmasta. Kun kyseessä on vuorovaikutus ja luottamus voi pysähtyä miettimään esimerkiksi miten olla lähestyttävä, jos…olen energinen / jos olen väsynyt /jos minulla on kiire /…jos…

Meidän tulisi luoda urheiluun toimintaympäristö jossa pysähtyminen, moninaisuus ja oivalluttava valmennus on mahdollista ja siksi koen, että siihen kuuluu myös valmentajan ammattitaidon lisäksi huolehtia hänen jaksamisestaan. Väsynyt valmentaja ei huomaa asioita eikä jaksaminen riitä niiden huomioiden korjaamiseen tai kehittämiseen. Riippumatta ympäristöstä kukaan meistä ei huomaa samalla tavalla asioita väsyneenä kuin virkeänä.

“Kukaan meistä ei huomaa samalla tavalla asioita väsyneenä kuin virkeänä.”

Koen, että urheilijakeskeinen valmennus on ihmisyyden huomioimista, meillä kaikilla on arki urheilun ympärillä, riippumatta roolista, ja mitä paremmin hallitsemme kokonaisuuden ja mitä paremmin osa-alueet tukevat toisiansa, sitä paremmin pystymme urheilemaan ja tekemään asioita urheilun ympärillä. Lainaan kirjastani Alpo Suhosen toista ajatelmaa, että estradilla on ihmiset, ei vain lajia edustava hahmo. Tämä ajatus koskee niin huoltajaa, valmentajaa kuin pelaajaa. Kun huomioimme yksilön niin usein muutkin asiat kulkevat kohti tavoitetta.

Saksa Miesten jääkiekon MM-kisat 2017 ja Pro CoachK lanseeraus

Arki

Osaamista meillä on paljon ja koen, että valmennuksessa voisimme saada enemmän yhdessä tekemällä, jakamalla tieto-taitoa ja resursseja eli jaksamisen ja kokonaisuuden huomioimisen lisäksi tiedon tuominen helposti käytäntöön. Mainitsinkin aiemmin, koen, että meillä on paljon tietoa asioista, mutta se ei aina ole muodossa jota olisi arjessa helppo käyttää tai joskus tieto tulee muodossa jota ei käytä arjessa niin sen käyttöön ottaminen on haaste. Miten siirrämme tiedon sinne minne se tarvitaan? Ehkä ensimmäinen askel eli tuoda tieto sellaiseen muotoon joka sisäistetään, pysähdytään miettimään tarve, istutaan alas ja mietitään suunta ja puhutaan puheella joka on yhteinen. Kuten kaikki kehittyminen, kehitys lähtee tarpeesta ja halusta kehittyä, millaisia toimia tai ajatuksia sinulle syntyy, mitkä asiat auttaisivat arjessa?

Tunnetta riippumatta ympäristöstä

”We love our sport” on itselleni myös tunnetta ja siinä olevien osa-alueiden kehittämistä. Se ei ole vain urheilussa vaan kaikessa ympäristössämme. Se voi olla yhteinen tiimin työilmapiiri ja tunne jolla siellä ollaan, tunne jolla tullaan tilanteeseen ja jätetään jälkeemme. We love our sport on meidän yhteinen hanke, miten voimme yhdessä kehittää urheilua, mutta tuoda myös sen hyviä puolia kaikkeen arkeemmme?

Laita viestiä katja@ katjapasanen.fi mitä ajatuksia kirjoitus herättää.

Ihania arjen hetkiä, urheilulla ja ilman,

Katja

Muut kanavat:

Facebook: Paras Sinä – Believe in Yourself sekä Mielen Pelikirja ja instagram: @parassina @mielenpelikirja ja @thegamebookofmind

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyi vuonna 2021 Value Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta. Toimii usean urheilijan, joukkueen ja valmentajan mentaalivalmentajana.

Pukukoppi

16.12.202116.12.2021Katja Pasanen

“Se mitä kaipaan eniten on joukkuetoverit, ja se …en kaipaa voittoja tai tappioita. Mutta pukukoppi – ja bussimatkat kotiin, se oli kaikkein parasta.” Cooper Manning, ESPN dokumentti

Pukukoppi

Katselin edellä mainittua dokumenttia vielä silloin kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, mutta vaikka se tuli tallenteeksi en voinut jättää kesken. Cooper Manningin lause kyyneleet valuaen dokumentissa, hänen muistellessaan hetkeä joutuessaan luopumaan urheilusta yllättäin, asia jota rakasti. Hänen sanansa kuvaa kaikkea sitä mistä urheilussa useimmille meistä on kyse, ihmisistä ympärillä.

Kun estradilla on ihmiset ei kyse ole voitoista ja tappioista vaan asioista matkalla hetkeen. Haastatellessani Alpo Suhosta Mielen Pelikirja kirjaan oli kuuntelu iloa ja vahvistusta miten itsekin näen, hän on ehtinyt miettiä asiat paljon pidemmälle, puhuu isolla kokemuksella ja puhunut sekä toteuttanut niitä asioita jo paljon ennen muita. Hänen sanoin, “Jalat eivät luistele vaan ihminen laittaa jalat luistelemaan”, kentällä on aina enemmän kuin pelaaja lajin näkökulmasta.

Kun puhumme hallilla vanhojen pelikavereiden kesken mitä kaipaamme vanhoista ajoista nousee usein pukukoppi ja sen tarinat. Se on paikka jossa luotiin elinikäisiä ystävyyksiä ja joiden kanssa juttu jatkuu samasta mihin se on edellisen kerran jäänyt, vaikka välissä olisi vuosia.

Siellä on jaettu ilot ja surut, myös urheiluun liittyvät… tappion taakka on ollut joskus vaikea kantaa ja voittojen edessä ilo on yhteinen riemu jota on vaikea kuvailla. Kauden aikana kopissa olevia asioita ei tiedä kukaan muu, hetkiä joita eletty tai kohtaloita joita koettu. Ulospäin näkyy vain pienet hetket ja tulokset.

Yksi palapelin pala

Mistä urheilusta on kysymys… yhdessä olemisesta, kokemuksista, muistoista, tavoitteista, arjesta, vaatimuksista, saavutuksista, tarinoista ja hetkistä matkalla seuraavaan. Kopissa me olemme me.

Rakastan urheilun lisäksi katsoa urheilua, mutta kaikkein eniten rakastan tarinoita tapahtumien takana. Haluan kuulla miten joku on kulkenut matkansa sinne minne on kulkenut ja olen aidosti ylpeä urheilijoistani joiden kanssa saan työskennellä, riippumatta tasosta tai lajista, ja iloinen heidän onnistumisistaan, seuraten heidän suorituksiaan… olen kiitollinen, että saan elää urheilun tarinoiden mukana edelleen… vaikka vakio lausahdukseni onkin “olevani hallihengailija” ja tarjoten asioihin “miten, jos annan näkökulman…”.

Puhuin erään valmentajan kanssa viikolla, hän purki mietteitään kun hänellä oli tunne ettei saa autettua tai oivalletettua urheilijoitaan tarpeeksi, etteivät he tavoitelleet omaa potentiaaliinsa kuten pystyisivät. Puhuimme kuinka voimme tehdä parhaamme, auttaa ja antaa työkaluja, olla läsnä ja tarjota ympäristö jossa mahdollisuus ja tilaa kasvaa, mutta emme voi kasvaa heidän puolestaan. Voimme seisoa lähellä, mutta emme voi seisoa heidän puolestaan. Voimme kannustaa ja toivoa heidän ottavan seuraavan askeleen, mutta emme voi tehdä heidän puolestaan, riippumatta kuinka lahjakkaita ovatkaan. Riittämättömyyden tunne kulkee joskus valmentajan kädessä pitäen kiinni kuin liimattu hanska, mutta samalla tavalla urheilijan onnistumisen hetket nostavat korkeammalle kuin isoinkaan talo.

Koen, että valmentaminen on kasvamista yhdessä. Se ei ole minun unelmani vaan urheilijan jossa olen yksi palapelin pala. Minä en tee häntä paremmaksi, hän tekee sen itse, mutta autan osaltani.

“Koen, että valmentaminen on kasvamista yhdessä.”

Riippumatta ympäristöstä

Eläisinkö omat urheilijan päiväni toisin? Eläisin osaksi, ottaisin arjen valinnat huomioon omassa toiminnassa urheilun näkökulmasta…mutta ihmisiä en vaihtaisi. Kaipaan naurua, hassuttelua, naljailua, yhteisiä tarinoita ja kaudesta toiseen samoja vitsejä…onneksi on harrastepelit ja tapahtumat.

Urheilijoilleni pyrin muistuttamaan hetkien ainutlaatuisuudesta, huomata nauttia ja olla ylpeä itsestä. Vaikka arki tuntuu samalta kuin aiemmin, se on silti ainutlaatuinen samoin kuin ihmiset ympärillä. Sama tulisikin muistaa missä ympäristössä sitten olemmekin.

Tunne. Se on se mitä useimmat sanovat kaipaavansa urheilun jälkeen, tunnetta jota ei saa muualta ja se tunne syntyy ihmisistä ympärillä.

Nautitaan hetkistä arjessa!

Katja

Muita kanavia:

Facebook: Paras Sinä – Believe in Yourself sekä Mielen Pelikirja ja instagram: @parassina @mielenpelikirja ja @thegamebookofmind

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyi vuonna 2021 Value Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta. Toimii usean urheilijan, joukkueen ja valmentajan mentaalivalmentajana.

“Oli vaa oma ittensä”

5.5.20215.5.2021Katja Pasanen

” Oon vaan tehnyt omat hommat kunnol enkä oo yrittänyt olla esil mitenkää ylimääräistä” “Ni se näköjään riitti, oli vaa oma ittensä”

Jatkamme hieman edellisen kirjoituksen teemaa. Sain yllä olevan viestin kuluvalla viikolla kun onnittelin onnistumisesta josta viestin lähettäjä, nuori aikuinen, kertoi.

Olla oma itsensä, se riittää.

Kysyin eräältä urheilijaltani, joka kiertää voittoisasti kisasta toiseen, mutta silti omassa mielessään kohtaa välillä epävarmuuden tunteita esimerkiksi astuttuaan tilanteeseen haastajan tai nuoren lahjakkuuden kanssa, niin kysyin mitä hän silloin miettii…. eräs hänen vastaus oli “Mietin, mitä se ajattelee minusta…”

Muiden ajatus voi olla voimavara, se saattaa saada sinut tekemään asioita paremmin, mutta useimmiten se on epävarmuutta tai jännityksen tunnetta tuova asia. Usein, vaikkakin ettei kilpakumppani useinkaan ehdi miettiä sinua sillä tavalla kuin ajattelet, hänellä saattaa olla jopa samanlaisia ajatuksia sinusta.

Itsetuntemus ja itseluottamus ovat asioita joihin usein halutaan apuja. Uskallus olla oma itsensä. Edellä olevan aloitus lauseen sisältämä hienoinen hämmennys kuvastaa tunnetta lähettäjältä. Usein ajattelemme, että pitää olla sitä tai tätä ennen kuin voimme onnistua. Olemme puhuneet aiemmin “Olen hyvä…” asioiden huomaamisesta ja vahvuuksien vahvistamisesta, ajankohtaisia asioita tässäkin hetkessä ja näkökulmassa.

Kuka määrittää sinut?

Olemme aiemminkin puhuneet millainen olet ja millainen haluat olla, kysymykset ovat olleet pohjana tavoitepolulle, ja siitä toki osaksi on edelleen kysymys tässäkin. Tänään emme kuitenkaan mene tavoitepolulle itsessään vaan katsomme asiaa hieman toiselta kulmalta. Itsetuntemus, miten voisimme paremmin tunnistaa omat tapamme toimia ja eri tunnetilat joita tilanteet meille tuovat. Mitä paremmin tiedostamme, sitä helpompi niihin on miettiä apuja.

Itsetuntemus on … pysähdy miettimään mitä itsetuntemus mielestäsi on.

Mistä itsetuntemus sinulla syntyy, mitkä ovat vahvuuksiasi, mitkä asiat antavat energiaa, mitkä asiat vievät energiaa, asiat jotka pelottaa, asiat jotka ovat vahvuuksiasi, mitkä asiat jännittävät, mistä saat itseluottamusta…listaile asioita.

Kenen annat määritellä sinut? Satunnainen läppä tai suutuspäissään lauottu “kehittävä palaute”… tässä oli taannoin myös toinen keskustelu jossa viestissä minulta kysyttiin ikävästä kommentista miten joku voi sanoa noin…. pyysin miettimään kummasta kommentti kertoo enemmän, sanojasta vai kuulijasta.

Hänen sanansa on hänen, kertoen hänestä. Vaikka vuorovaikutus on peilaamista ja reaktioita, eri tilanteissa tehtyyn toimintaan, niin se ei siltikään ole koko kuva tai ainoa näkökulma. Kun itse tietää mitä on tehnyt ja miten, se on se mihin voi vaikuttaa. Sinä määrität millainen olet, ei kukaan muu. Kun tunnistat itsessäsi tavan reagoida ja toimia on helpompi auttaa muita tai suodattaa toisten toimia tai sanoja.

Odotuksista onnistumisiin

Sen sijaan, että annamme muiden määritellä itsemme ja suuntamme, pysähdy miettimään edellisten asioiden kautta mitkä ovat omat odotuksesi tulevaan. Pysähdy miettimään mitkä ovat odotuksesi? Ovatko odotuksesi epäonnistumisen välttämistä… mitä jos-ajatuksella tai kunhan en vain… vai teen töitä huolehtien palautumisesta … ja pystyn/osaan/harjoittelen/pyydän apua/luotan/uskon….

Usein se mitä odotamme, sitä kohti kuljemme. Meillä on paljon tutkimuksia jotka osoittavat, että jos heijastamme muiden odotuksia omaan suoritukseen saatamme jäädä alhaisemmalle tasolle kuin mihin muuten kykenisimme. Uskalla siis uskoa itseesi ja onnistumiseesi.

Listaile asioita, mieti miten omat odotuksesi tipahtavat tavoitteihisi ja uskomuksiisi sekä miten aiemmin listattuja asioita (vahvuudet, energiaa antavat asiat yms) voisi käyttää näiden odotusten kanssa tuomaan onnistumisia.

Lähdemmekö suoritukseen tässä on vain hävittävää, täytyy voittaa… vai tässä ei ole kuin voitettavaa, lähden tekemään ehjää suoritusta.

“Yritä piirtää kynällä jossa ei ole terää etkä tiedä, että siinä pitäisi olla.”

Itsetuntemus on tunnistaa omat taidot, osaamiset ja tavat toimia. Se ei ole vain positiivista tai negatiivista, enemmänkin realismiä millainen olen. Ja kun tietää millainen on ja mitä haluaa viedä eteenpäin sen eteen on helpompi tehdä töitä, ja sitä pystyy kehittämään tai asiaan pystyy vaikuttamaan. Sitä mitä ei tiedä on vaikeampi muuttaa.

Kun itsetuntemusta kehittää, vaikuttaa se itseluottamukseen ja minäkuvaan, muistuttaen, että olet paljon enemmän kuin pelaaja tai urheilija. Olet ihminen jolla on paljon hyviä ominaisuuksia eikä yksi haaste tai epäonnistuminen määritä sinua vaan on matkalle tullut yksi hetki.

Arvosta itseäsi ja ole ylpeästi sinä.

Lainaan vielä alun sanoja:

“Ni se näköjään riitti, oli vaa oma ittensä”

Ihania hetkiä arjessa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2021 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Mikä meidät määrittää…ajatuksesta suoritukseen

31.1.20211.2.2021Katja Pasanen

” Minusta tulee isona….”

Lapsen hymyilevät kasvot ja uhkuva varmuus. Hiukset hieman sojollaan, sukat makkaralla, mutta asennosta ja äänenpainosta kuulee ettei asiassa ole hänen mielessään epäilystäkään.

Mihin kadotamme tuon määrätietoisen asenteen ja haaveilun. Oman uskomuksen, millaisia olemme vaihtaen sen kaikkeen siihen ulkoiseen mitä kuulemme.

“Kun halu onnistua on niin kova, että keskittyminen menee epäonnistumiseen”

Urheilijoiden kanssa keskustellessani usein kuulee kuinka tavoitteet ovat saavutettavissa sekä harjoittelu ja arki tukee tavoitetta, silti suorituksen hetkellä iskee jännitys, pelko, epävarmuus tai jokin muu tunne joka vie parhaan terän suorituksesta.

Usein taustalla on niin kova tahto onnistua, että esiin tulee “kuhan mä en vain epäonnistu”. Ja se mihin ajatuksesi siirtyvät niin siihenhän sinä keskityt…. ja sen seurauksena, saattaa usein olla epäonnistuminen.

Jännityksestä ja tunteesta puhutaan jännitys-blogikirjoituksessa, sieltä löydät myös linkin kynän- tarinaan.

Ajatuksesta suoritukseen

Usein urheilijalle on helpottava tieto, että ajatus ei määritä mitä tapahtuu. Ajatus on ajatus. Se mitä ajatuksen seurauksena tapahtuu on seurausta siitä miten reagoit siihen.

Meillä on tuhansia ajatuksia päivässä. Saatamme ajatella “lähden klo.xxx treeneihin” tai “pitää muistaa ottaa ruoka mukaan”. Asiaan ja näihin ajatuksiin ei liity pelko epäonnistumisesta emmekä siten kiinnitä niihin huomiota. Ne ovat vain ajatuksia.

Mutta kun tulemme ajatuksiin aiheesta joka on meille tärkeä ja jos emme huomaa sitä, niin tilanne muuttuu. “Mitä, jos en taaskaan osu…” tai “mun on tänään pakko pelata hyvin…” , “mulla on viime aikoina on ollut vaikeaa… tänään mun on pakko….”. Nämäkin ovat vain ajatuksia. Mutta koska todennäköisesti asia ajattelijalle tärkeä niin se tuo mukanaan jonkin tunteen. Ajatus saattaa tuoda mukanaan pelkoa, epävarmuutta, jännitystä tai jotain muuta suoritusta vaikeuttavaa tunnetta.Sen seurauksena on, että suoritus muuttuu.

Huomioitavaa on myös, että urheilijan taito tai kuntotaso ei ole muuttunut ajatuksen myötä. Ainoa mikä tilanteessa on muuttunut, on ajatus ja tunteen jonka se tuo.

Jos rinnalle ottaisi ajatuksen kokemuksista kun on onnistunut. Urheilija miettisi asioita onnistumisista. Minkä tunteen ne mielikuvat tuovat hänelle. Usein kuvailu kuuluu esimerkiksi rento, iloinen, itsevarma, iso jne. Tunne ajatukseen on aivan eri. Urheilijoille teemme usein ankkurit tukemaan suoritustunnetta ja tunteen muutosta suoritustilanteessa, mutta jo asian tiedostaminen auttaa paljon.

Se, että on joskus epäonnistunut ei määritä miten tulevaisuus menee. Vaikka olisit vetänyt maalitykkinä yhdessä pelissä kaikki vedot ohi maalin…. niin kentällä, mailalla, maalilla yms ei ole muistia joka määrittää mihin vedot lähtevät seuraavassa pelissä, vain sinulla on. Tätä sivutaan myös Ajatus virtaa... blogissa.

Uskalla onnistua

Uskalla onnistua. Onnistumisen matkalla on myös epäonnistumisia, ne vain kuuluvat urheiluun. Jotta voi onnistua pitää uskaltaa epäonnistua. Siihen perustuu uuden oppiminenkin, eihän se olisi uutta, jos osaisit sen jo.

Huomaa siis ajatuksesi ja määritä itse tunteesi jonka se antaa. Anna epäonnistumisille niiden arvoinen paikka kasvattamatta niitä liian isoksi. Harjoittele tunnistamaan tunne jonka ajatus tuo ja opettele valitsemaan miten siihen reagoit. Kaikki ajatukset ovat ok.

Ota alun tarinan kuvailema usko ja innostus sekä muista, että taito ei katoa mihinkään!

Ihania onnistumisen (ja epäonnistumisen hetkiä) matkalla tavoitteeseen!

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2021 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Lapaset ei lämmitä laukussa

27.7.202027.7.2020Katja Pasanen

“Sormet ovat aivan jäässä. Avaat ja suljet käsiä, yrität lämmitellä. Kylmä tunne leviää käsivarsia pitkin koko kehoon. Mietit lapasia jotka ovat laukussasi. Tiesit, että ulkona on kylmä ja silti hanskat ovat kassissa. Asia kävi mielessäsi lähtiessä ulos, mutta….”

“Kuinka paljon meillä on tietoa asioista, ja ajatuksia jotka ohitamme.”

Usein meillä on tietoa asioista, ja ajatuksia, jotka ohitamme. Esimerkiksi jokainen meistä tietää pääpiirteitään mitä kannattaisi, ja ei kannattaisi syödä. Tiedämme, että uni on hyvästä tai liikunta pienimmässäkin määrin auttaa meitä voimaan paremmin. Tiedämme. Vaan emme jostain syystä aina valitse tiedon mukaista, meitä auttavaa toimintaa. Valitamme särkevää selkää venyttelemättä tai väsymystä nukuttuamme liian vähän.

Miksi

Miksi on aivan loistava sana. Miksi -sanalla saa huomaamatta paljon tietoa tavastamme toimia ja samaisella sanalla saamme tarvittaessa tukea uuteen tapaan toimia.

Miksi en lähde liikkumaan? Miksi en ota lapasia mukaan? Miksi en mene ajoissa nukkumaan?

Pysähdy miettimään miksi et tee jotain. Mikä on sinun miksi, minkä tunteen se tuo ja mikä tunteen aiheuttaa. Miksi haluaisit kuitenkin tehdä kyseistä asiaa. Mitä asian tekeminen antaa sinulle nyt tai myöhemmin.

Tarinaa arjesta:

Erään urheilijan kanssa puhuimme hänen lajilleen erittäin tärkeästä liikkuvuuden harjoittelusta ja venyttelystä. Hän tiedosti tärkeyden, mutta tekeminen jäi satunnaiseksi. Ominaisempaa tälle urheilijamiehelle oli salitreeni kovalla sykkeellä ja kaikki ko. tunnetta tuova urheilu. Hänen selkänsä kuitenkin kipeytyi säännöllisesti aiheuttaen vaikeuksia harjoitella täysipainoisesti. Valmennuksessa kävimme läpi tavoitteita, vahvuuksia yms. ja hän löysi uuden näkökulman miksi-sanan kautta.

Hän haluaa harjoitella koska tavoitteena maajoukkue. Tykkää lajista ja harjoittelusta. Täysipainoista harjoittelua haittaa selän kipeytyminen.

Miksi sinun pitäisi harjoitella? Jotta pääsen maajoukkueeseen.

Mitä asioita pitäisi harjoitella? Monipuolisesti ja myös omatoimisesti, lihasvoimaa, liikkuvuutta jne (nyt taukoja kun piti parannella selkää).

Haluat päästä maajoukkueeseen ja se vaatii, että pystyt harjoittelemaan monipuolisesti ja terveenä. Mikä estää? Selkä kipeytyy helposti.

Miten selkä pysyisi kunnossa? Huolehtimalla palautumisesta, liikkuvuudesta, venyttelystä.

Lamppu syttyi ja hetken hiljaisuus.

Sitten tipautimme asiat arkeen ilman, että ne tuomat isoja haasteita, päin vastoin, menivät muiden tekemisten rinnalle huomaamatta. Tämän keskustelun aikana hän huomasi miksi venyttely olisi tärkeää eikä vain jotain minkä valmentajat käskevät, tylsä inhottavalta tuntuva asia. Sillä on häntä tavoitteeseen auttava iso tehtävä. Tekemällä arjessa venyrtelyä ja huoltavaa harjoittelua kroppa pysyy kunnossa ja hän pystyy treenaamaan paremmin, ja tavoittelemaan maajoukkuetta terveenä.

Tieto

“Millään tiedolla ei ole merkitystä, jos emme hyödynnä tietoa.”

Viime viikolla lyhyesti mainitsin itsetuntemuksen, toimintamme tiedostamisen perustan. “Kyllä minä itseni tunnen”, saatat tuhahtaa mielessäsi tai todeta “mitä tuolla edes tarkoitetaan.

Hyvä, jos tunnet, loistavaa. Itsetuntemus on pysähtymistä ja tiedostamista itsensä äärelle, miksi reagoimme kuten reagoimme, miksi tunnemme tai toimimme kuten toimimme. Se on ymmärrystä omasta ajattelusta ja tunteista. Jatkuvaa, koska sinäkin kasvat ja muutut.

Itsetuntemus on tärkeää siinäkin, sillä kun tiedostat oman toimintasi, niin vasta sen jälkeen voit vaikuttaa toisen toimintaan.

Urheilijoiden kanssa olemme usein tavoitteen äärellä miettien tukeeko heidän toimintansa tavoitetta. Miksen en tee jotain vaikka tiedän, että se olisi minulle hyväksi kuten esimerkki tarinassa.

Jotta lapaset eivät jäisi laukkuun niin pysähdy ja mieti minkä asian haluaisit mukaan arkeesi?

Mitkä ovat sinun MIKSi?

Mitä et tee vaikka haluaisit?

Miksi asia olisi hyväksi?

Miten tipautat yhden asiaa edistävän asian arkeesi?

Lisää voit lukea esimerkiksi rutiini-kirjoituksesta.

Ensiviikolla toive aihe, Itsekriittisyys. Kun mikään ei riitä tai kun et osaa iloita saavutuksista vaan aina pitäisi tehdä paremmin.

Ihanaa viikkoa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Tavoitteena tasapaino

29.5.202024.6.2020Katja Pasanen

“Jokainen haluaa elää kauan, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi. ” Jonathan Swift

Wikipedia kertoo tasapainosta seuraavaa:

Tasapaino tarkoittaa yleisesti tilaa, jossa eri suuntiin vaikuttavat muutosta aiheuttavat tekijät kumoavat toisensa.

Tasapainon käsite esiintyy monilla matematiikan ja luonnontieteen aloilla, esimerkiksi:

(lähde:wikipedia)

“Muutos alkaa hetkestä kun alamme miettimään toiveita tulevaisuudelle, mistä haluat eroon ja mitä tilalle.”

Tasapaino mielessä

Mitä tasapaino tarkoittaa sinulle? Mistä syntyy tasapaino arjessa?

Joidenkin yllä olevien asioiden tai näkökulmien kautta saatamme katsoa maailmaa kun puhumme tasapainossa. Mutta mikä voisi olla arjen tasapainomme?

Elämme aikaa jossa joudumme miettimään arkeamme uudestaan, tiedostamme ettemme voi hallita kaikkia asioita. Mutta mitä voimme? Voimme lieventää epävarmuutta esimerkiksi pysähtymällä miettimään mitkä asiat tuovat arjen tasapainoa ja turvallisuutta.

* Millainen on tasapainoinen arkeni? Mitä haluan, että siihen kuuluu ja mistä asioita se syntyy?

* Mitkä asia vievät sitä tunnetta pois?

Mieti asioita eri näkökulmista (terveys, perhe, työ, talous, ravinto, liikunta…).

Mihin asiaan haluat lisää huomiota ja mihin vähentää? Tasapainohan ei ole vakio vaan muuttuu ja elää, hetkessä ja tilanteissa. Ei ole oikeaa tai väärää vaan tietoisuus ja valinnat.

Tasapaino on mielessä. Se on tunne.

Anna Perho on todennut kirjassaan mukaeltuna vapaasti muutoksesta, että muutos alkaa kun teemme tulevaisuuteen toiveita. Jos haluamme eroon siitä mitä sinulla on nyt, niin mieti mitä toivot tilalle.

Aiemmin olen kirjoittanut kiireestä ja lainannut Pirkka-Pekka Peteliuksen lausetta, kiire ja paljon tekemistä on eri asia. Voit lukea kiireestä tästä.

Lupa pitää itsestä huolta

Aiemmista kirjoituksista Rohkeus tai Aika on… kirjoituksien harjoitus saattaa auttaa sinua arjen tasapainon miettimisessä.

Monta kertaa unohdamme itsemme ja annamme arjen kiireen ja muiden tarpeet viedä ohi oman hyvän olon. Lykkäämme asioita “sitten kun”, huomaamattakin. Arjesta tulee suorittamista.

Mitä, jos muutamme näkökulmaa.

Olen aiemminkin puhunut, että happinaamarin laittamisella ensi itselle on syynsä. Kun sinä voit hyvin vaikuttaa hyvinvointisi myös ympäristöön. Tunne tarttuu. Voit auttaa muita enemmän silloin kun jaksat ja olet läsnä, et vain selviydy.

Anna itsellesi aikaa….pysähtyä, tehdä uusia muutoksia, luoda uusia tapoja ja tiedostaa mikä auttaa sinua arjen tasapainoon. Arki ja kiire jatkaa ympärillä, tunne jonka ne sinulle antaa, määräät itse.

Mistä syntyy sinun arjen tasapaino?

Ihania hetkiä arjessa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Edit 23.6.2020 kirjoitusvirheitä

Urheilussa

24.5.202024.6.2020Katja Pasanen

“Kiitos, että autoit näkemään asiassa toisen puolen, mahdollisuuden kasvaa lamaantumisen sijaan.”

Moni on tiedustellut minulta miten urheilussa nyt kun ei pääse harjoittelemaan normaalisti tai miten “pakko pysähdys” näkyy urheilijoissa.

Vastauksia on varmaan niin monta kuin urheilijoitakin, ja lajeissakin on eroa. Osalla loppui kausi kesken, mutta toiveissa on, että uusi alkaa suht totuttuun aikaan. Osalla kauden aloitus oli pitkään epävarma ja silti piti valmistautua täysillä. Osalla kaikki siirtyi, niin kauden päätavoitteet kuin aloituskin. Paljon epävarmuutta ja pelkoa. Pelko terveyden lisäksi urheiluun liittyen, mitä teen ja milloin alkaa. Harjoitteluun, teenkö oikein, riittävästi tai liikaa. Totuttuun sosiaalisuuteen, olla ilman yhteyttä muihin totutusti, yksinäisyyttä tai arjen rutiinien häviämistä. Osalle antoi ensimmäiset hengähdystauot vuosiin. Mahdollisuuden rytmittää harjoittelu itselle sopivaan aikaan eikä totuttuun yhdessä sopivaan aikaan. Mahdollisuuden pysähtyä, ja palautua, kun matkustaminen tai siirtymiset tapahtumiin jäivät pois. Pysähtyä oppimaan lisää itsestä.

” Samalla urheilullisuus on ollut taustalla punaisena lankana ja ilo ollut isossa osassa.”

Urheilijat pääsääntöisesti löysivät ajasta hengähtää myös hyvää. Puhuttiin miten opittu itsetuntemus suorittavan arjen keskellä auttaa eteenpäin urheilijana ja tavoitetta tukevan arjen luomisessa. Mietitty joukkueelle yhteisöllisyyden säilyttämistä… ja täytyy sanoa, että osalla joukkueilla on ollut niin loistavia tempauksia näinä viikkoina, että uskon niiden kasvattaneen “ME” -henkeä enemmän kuin moni “läsnä ollen” olleet asiat ja tunnit. Samalla urheilullisuus on ollut taustalla punaisena lankana ja ilo ollut isossa osassa.

Luottamus omaan toimintaan ja tulosten näkyminen on ollut itseluottamusta palvelevaa, itsetuntemuksen lisäksi. Pakollinen pysähtyminen urheilijalle on siis ollut kasvun paikka jonka tulokset näkyvät myöhemmin. Osalle se ehkä ollut tekosyy, ja toki senkin tulokset näkyy myöhemmin.

“Pelko kadottaa taito muuttaa suorituksen tunnetta.”

Taito, katoaako se….

Enemmän kuin urheilijoiden kautta, niin osalle vanhemmista, on tullut peloksi kadottaako nuori taitonsa nyt kun ei treenaa siellä salilla tai hallilla. Olen joskus kirjoittanut ja käynyt puhumassa urheilevan nuoren tukemisesta. Taito ei katoa muutamassa viikossa. Tuntumaa joutuu ehkä hakemaan. Eihän taitoa katoa, jos käsi murtuu ja on kipsissä jokusen viikon.

Miten meille on helpompi antaa siinä kohtaa lapselle tilaa pysähtyä ja luottaa, että taito palaa kun kipsi on poissa. Samahan pätee polkypyöräilyyn tai uintiin. Luotamme, että osaamme ne joka kesä vaikkemme tee niitä koko talvena.

Pelko kadottaa taito muuttaa suorituksen tunnetta. Taito ei katoa, tunne tekemiseen muuttuu. Se muuttaa suorituksen. Siinä kohtaa ” mä en enää pysty tai osaa ” tulee osaksi puhetta. Tunne tarttuu. Jos haluat lukea lisää, muutamia kirjoituksia tunteesta Kasvun asenne , Läsnäolo , Tunnetaidot urheilussa , Itsetunto on osa aiempia kirjoituksia aiheesta, mutta suoristustunteesta ja urheilijan arjesta löytyy myös sekä tunteen vaikutuksesta suoritukseen.

“Hauskuus ei vie pois tavoitteellisuutta tai tuloksia vaan tukee sitä.”

Alla osa listaa jossa urheilijoiden kanssa mietittiin keinoja kilpailusuoritukseen, poimin listasta muutaman sopimaan tähän hetkeen ja tilanteeseen:

olen rauhallinen
vedän syvään henkeä
realisoin (mitä tapahtuu, jos… ei mitään)
kehun itseäni
mietin hyvät puolet
mitä voin oppia
vahvuuteni
mitä seuraavaksi
itsepuhe

Onko yllä olevissa jokin keino jota voit hyödyntää muuttaessasi tunnettasi asioihin?

Kun viime kirjoituksessa kirjoitin, ei ole vanhaa tai uuttaa, on tämä hetki. Miten teet tästä hetkestä arvokkaan suhteessa tavoitteeseen. Se ei ole pelkkää suorittamista vaan myös pysähtymistä ja tunnistamista.

”….On ratkaisevan tärkeää, että pelaat huvittaaksesi itseäsi, nauttiaksesi, ollaksesi onnellinen. Niin lapset tekevät, ja minä samoin.” – Lionel Messi (Forssell 2014, 197) Leikki osana lasten ja nuorten urheilua- blogi kirjoitus 6/2018.

Urheilu on kivaa, pidetään se sellaisena. Hauskuus ei vie pois tavoitteellisuutta tai tuloksia vaan tukee sitä. Hauskuus syntyy oikeasta määrästä harjoittelua ja lepoa. Luottamusta, vastuuta ja ohjeistusta. Otetaan tästä ajasta oppi matkaan.

Mukavia hetkiä arjessa,

Katja

Tulossa syksy 2020

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

21.5.202024.6.2020Katja Pasanen

Pientä viivettä ja Kun maailma on rikki kirjoittaessani en arvannut millainen matka on edessä.

Lähes seitsemän viikkoa meni kuin sumussa, ja samalla kuitenkin pysähdyksissä ja läsnä.

Tuona aikana oli ensimmäisen kerran vuosiin aikaa pysähtyä, ja samalla pelko vei energiaa ja oli läsnä arjessa.

”Tämä on paska duuni”

Lause jonka sanoin kollegalle suljettuani puhelimen suruaan itkevän omaisen puhelun jälkeen. Miten voit lohduttaa väistämättömän edessä. Kuunnella puhelimitse hyvästejä tai jakaa tuskaa ja pelkoa kun mitään ei enää ole tehtävissä.

Pelko ja epävarmuus oli läsnä joka päivä. Se syntyi epävarmuudesta suojaustemme riittämättömyydestä, tietojen jatkuvasta muuttumisesta ja faktoista maailmalta. Meillä oli yhteinen huoli potilaista, omista läheisistä ja omasta terveydestä. Pelko.

Kollegoita sairastuu ja altistuu. Lisää epävarmuutta. Yhdessä kuitenkin vitsailemme, jaamme pelkoa, yritämme pärjätä.

“Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista.”

Maailma jatkaa kulkuaan

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Vapaapäivien (sairaalasta), ja iltojen hetket urheilun parissa antoivat mahdollisuuden olla läsnä hetkessä, vanhassa arjessa, ja keskittyä vain siihen hetkeen. Valmistautua urheilijan kanssa tulevaan epävarmuudenkin hetkellä. Keskittyä häneen tai joukkueeseen.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Ympärillä törmäsi kaupoissa tai mediassa välinpitämättömyyteen tai ajatusmaailmaan, ehkä ymmärrettävää henkilöltä joka ei ollut nähnyt samaa kuin me viruksen keskellä. Oli hetkiä jolloin teki mieli huutaa ”ettekö tajua mitä se voi tehdä.” Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista, näimme työssä niin erilaisen puolen kuin muussa arjessa oleva ihminen.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Monta kertaa viikkojen aikana teki mieli kirjoittaa koska kirjoittaminen on myös rentouttavaa. Mutta samaan aikaan oli kuin näkymätön lukko käsissä eikä pystynyt kirjoittamaan.

Elämä yksinkertaistui. Työ sairaalassa. Työ kotona urheilun ja yritysten kanssa. Lepo. Nukkuminen. Palautuminen. Ainoa liikkuminen oli automatka töihin ja takaisin. Koti. Sairaala. Lepo. Urheilu.

Tämä aika oli oppimatka. Pelko ei ole väistynyt. Se on takaraivossa. Ensijärkytyksen aalto vain lievenee. Milloin tulee toinen aalto. Epävarmuus on läsnä. Hengityssuojaiminen ärsyttämät posket ovat punaiset ja ihottumassa. Samaan aikaan vedämme henkeä ja lataamme akkuja.

Maaliskuusta tähän hetkeen

Eilen oli ensimmäinen kerta kun latasin kelloni ja ulkoilutin sitä huhtikuun alun jälkeen. Tänään on ensimmäinen päivä kun kirjoitan. Tällä viikolla olen ensimmäisen kerran tuntenut viikkoihin muutakin “päätunnetta” kuin väsymystä ja epävarmuutta.

Olen monen muun tapaan leiponut enemmän kuin vuosiin, se on antanut jotenkin tekemistä ilman ajatusta.

Kirjani julkkarit piti olla viime viikolla. Ne ovat nyt siellä syksyllä kuten kustantajan muutkin julkaisutapahtumat. En poistanut kalenterista ”countdownia” julkkareihin vaikka tieto siirtymisestä tehtiin jo heti koronan alettua. En poistanut muitakaan tapahtumia, ne muistuttivat ”vanhasta” arjesta. Mutta oikeastihan ei ole vanhaa ja uutta arkea. On vain tämä hetki.

Pientä viivettä… voi olla tai sitten ei, nyt mennään hetkessä. Jos jotain aika on muistuttanut, kuuntele itseäsi ja kehoasi. Anna itsellesi aikaa. Ole läsnä itsellesi ja muille. Huomaa asiat jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Ihania hetkiä sinulle,

Katja

Ps. Tämä oli minun matkani tähän hetkeen, lyhennellysti. Tänään twitterissä oli eräällä henkilöllä mietintä miten ei saanut tehtyä suunniteltuja asioita koronan aikana ja pyytäen huumorillisesti apua “tekosyyhyn”. Joku oli lainannut kommenteihin Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille (1970) “Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Lause ja keskustelu herätti miettimään meidän tarvetta selittää tekemättömyyttä. Pysähtyminen ja olla läsnä tekemättä mitään on taito. Palataan tähän myöhemmin. Milloin? En tiedä. Ehkä jossain seuraavissa blogissa tai joskus myöhemmin. Pientä viivettä :D.

Ilo

25.2.202025.2.2020Katja Pasanen

Alla olevan ilon reseptin kirjoitti nuori, urheileva, ala-aste ikäinen neiti. Ohjeena oli kirjoittaa asioista jotka arjessa tuottavat iloa. Sen jälkeen niihin lisättiin omat määrät.

Kauhallinen kiitollisuutta
1 dl rentoa mieltä
aimo annoksen positiivista asennetta
oman maun mukaista tekemistä
loputtomasti rakkaiden tukea

sekoita kaikkia tasaisesti
tarkkaile ja anna hautua
tarjoile päivittäin

Meillä on arjessa asioita, jotka eivät suju tai tulee mutkia vastaan, mutta tällä tehtävällä halusin auttaa nuoria löytämään ja kääntämään huomion asioihin jotka tuovat iloa ja ovat läsnä arjessa koko ajan. Silloinkin kun ei ole se kivoin päivä.

Me aikuisetkin usein unohdumme katsomaan maailmaa suorittamisen ja tapahtumien kautta. Arjessa on kuitenkin myös paljon hyvää. Saatamme kuitenkin kiitää vain pysähtymättä ja huomaamatta ohi uuteen päivään, harmituksen tai kiireen tunne vaaniessa niskassa.

Kirjoitin itse ennen joulua blogiin joulun reseptin. Mielestäni se sopii myös Hyvän arjen reseptiksi, ainakin itselleni.

Kauhallinen omaa asennetta
Ripaus malttia
Useita lusikallisia iloa
Oman maun mukaan kohtaamisia
Isolla kädellä pysähtymistä
Aimo annos läsnäoloa

Kypsytä haaveilla.

Kuorruta hyvillä ajatuksilla ja koristele hymyllä.

Nauti ja jaa ystäville sopivissa paloissa.

Mistä syntyy sinun arjen reseptisi?

Ihanaa viikkoa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyvät toukokuussa 2020 Basam Books kustantamana.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.