Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Pientä viivettä ja Kun maailma on rikki kirjoittaessani en arvannut millainen matka on edessä.

Lähes seitsemän viikkoa meni kuin sumussa, ja samalla kuitenkin pysähdyksissä ja läsnä.

Tuona aikana oli ensimmäisen kerran vuosiin aikaa pysähtyä, ja samalla pelko vei energiaa ja oli läsnä arjessa.

”Tämä on paska duuni”

Lause jonka sanoin kollegalle suljettuani puhelimen suruaan itkevän omaisen puhelun jälkeen. Miten voit lohduttaa väistämättömän edessä. Kuunnella puhelimitse hyvästejä tai jakaa tuskaa ja pelkoa kun mitään ei enää ole tehtävissä.

Pelko ja epävarmuus oli läsnä joka päivä. Se syntyi epävarmuudesta suojaustemme riittämättömyydestä, tietojen jatkuvasta muuttumisesta ja faktoista maailmalta. Meillä oli yhteinen huoli potilaista, omista läheisistä ja omasta terveydestä. Pelko.

Kollegoita sairastuu ja altistuu. Lisää epävarmuutta. Yhdessä kuitenkin vitsailemme, jaamme pelkoa, yritämme pärjätä.

“Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista.”

Maailma jatkaa kulkuaan

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Vapaapäivien (sairaalasta), ja iltojen hetket urheilun parissa antoivat mahdollisuuden olla läsnä hetkessä, vanhassa arjessa, ja keskittyä vain siihen hetkeen. Valmistautua urheilijan kanssa tulevaan epävarmuudenkin hetkellä. Keskittyä häneen tai joukkueeseen.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Ympärillä törmäsi kaupoissa tai mediassa välinpitämättömyyteen tai ajatusmaailmaan, ehkä ymmärrettävää henkilöltä joka ei ollut nähnyt samaa kuin me viruksen keskellä. Oli hetkiä jolloin teki mieli huutaa ”ettekö tajua mitä se voi tehdä.” Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista, näimme työssä niin erilaisen puolen kuin muussa arjessa oleva ihminen.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Monta kertaa viikkojen aikana teki mieli kirjoittaa koska kirjoittaminen on myös rentouttavaa. Mutta samaan aikaan oli kuin näkymätön lukko käsissä eikä pystynyt kirjoittamaan.

Elämä yksinkertaistui. Työ sairaalassa. Työ kotona urheilun ja yritysten kanssa. Lepo. Nukkuminen. Palautuminen. Ainoa liikkuminen oli automatka töihin ja takaisin. Koti. Sairaala. Lepo. Urheilu.

Tämä aika oli oppimatka. Pelko ei ole väistynyt. Se on takaraivossa. Ensijärkytyksen aalto vain lievenee. Milloin tulee toinen aalto. Epävarmuus on läsnä. Hengityssuojaiminen ärsyttämät posket ovat punaiset ja ihottumassa. Samaan aikaan vedämme henkeä ja lataamme akkuja.

Maaliskuusta tähän hetkeen

Eilen oli ensimmäinen kerta kun latasin kelloni ja ulkoilutin sitä huhtikuun alun jälkeen. Tänään on ensimmäinen päivä kun kirjoitan. Tällä viikolla olen ensimmäisen kerran tuntenut viikkoihin muutakin “päätunnetta” kuin väsymystä ja epävarmuutta.

Olen monen muun tapaan leiponut enemmän kuin vuosiin, se on antanut jotenkin tekemistä ilman ajatusta.

Kirjani julkkarit piti olla viime viikolla. Ne ovat nyt siellä syksyllä kuten kustantajan muutkin julkaisutapahtumat. En poistanut kalenterista ”countdownia” julkkareihin vaikka tieto siirtymisestä tehtiin jo heti koronan alettua. En poistanut muitakaan tapahtumia, ne muistuttivat ”vanhasta” arjesta. Mutta oikeastihan ei ole vanhaa ja uutta arkea. On vain tämä hetki.

Pientä viivettä… voi olla tai sitten ei, nyt mennään hetkessä. Jos jotain aika on muistuttanut, kuuntele itseäsi ja kehoasi. Anna itsellesi aikaa. Ole läsnä itsellesi ja muille. Huomaa asiat jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Ihania hetkiä sinulle,

Katja

Ps. Tämä oli minun matkani tähän hetkeen, lyhennellysti. Tänään twitterissä oli eräällä henkilöllä mietintä miten ei saanut tehtyä suunniteltuja asioita koronan aikana ja pyytäen huumorillisesti apua “tekosyyhyn”. Joku oli lainannut kommenteihin Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille (1970) “Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Lause ja keskustelu herätti miettimään meidän tarvetta selittää tekemättömyyttä. Pysähtyminen ja olla läsnä tekemättä mitään on taito. Palataan tähän myöhemmin. Milloin? En tiedä. Ehkä jossain seuraavissa blogissa tai joskus myöhemmin. Pientä viivettä :D.

 

Facebooktwitterlinkedin