Isänpäivä

Alkuperäinen kirjoitus oli facebookissa Isänpäivänä, pyynnöstänne myös tänne. Kiitos palautteistanne ja tarinoistanne <3 Kirjoitus oli itselleni hetki omien ajatusten ja muistojen äärellä. Mielessäni kävi myös, onko se liian henkilökohtainen.

Julkaisen sen nyt isäni syntymäpäivänä <3

Suru, suru on läsnä vaikka muuttaa muotoaan ja etenee jokaisella omaan tahtiinsa. Tietyt toimintamallit se aikoinaan synnytti, meni monta vuotta, ettemme perheen kesken soittaneet toisillemme “vääriin / ei tuttuihin aikoihin” koska se aina nosti pelon pintaan, ajatus puhelimeen vastatessa oli “mitä nyt”.

Edelleen huomaan noiden parin vuoden aiheuttaman pelon ja siihen liittyvät ajatukset ohjaavan toimintaani tai hyppäävän välillä esille, tiedostan ne jo kuitenkin. Tiedostamisen jälkeen niiden muuttaminen on helpompaa. Ajan kanssa.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole tuottaa surua vaan jakaa muistoja <3

Ihania arjen hetkiä,

Katja

Hyvää Isänpäivää kaikille🎂
Omalleni 🌤

Kun isäni kuoli kesken työpäivän 14 vuotta sitten, tehden aina ahkerasti töitä ja ilman valitusta ajatuksella, että sitten lomalla ja eläkkeellä on aikaa tehdä asioita joita haluaa. ”Eläkkeellä sitten… ” Sitä päivää ei ikinä tullut.
Opin, että elä tässä hetkessä, tee jokaisesta päivästä juuri se päivä jonka haluat. 

Isoisäni, äidin puolelta, kuoli kymmenen vuotta isääni aiemmin, myös kesken työpäivän, päiväunilla kotonaan. Illalla Suomi voitti Maailmanmestaruuden jääkiekossa jonka hän todella olisi intohimoisena kannattajana halunnut nähdä. Häneltä, hänen työtään pikkuisesta asti seuranneena opin kunnioituksen asiakkaita kohtaan. 
Hän myös ehti käydä katsomassa yhden jääkiekko pelini joka pelattiin Lohjalla, hieman lähempänä heidän kotia.

Toinen isoisäni kuoli asuessani amerikassa, josta lensin hautajaisiin, siihen asti olin heidän kanssaan todella läheinen. Hän kantoi aina mukanaan sodan muistoja, se vain näkyi kaikessa. Häneltä opin, että päästä suru ulos, älä kanna sitä mukanasi, muuten se vain kasvaa sisälläsi vieden ilon.

Koska meillä oli vuosi jossa isäni kuoleman jälkeen tuli samaan vuoteen yhteensä viidet yllättävät hautajaiset, vajaassa kahdessa vuodessa kahdeksat niin en voi jättää mainitsematta kahta tärkeää hahmoa ex mieheni puolelta jotka olivat kuolemaansa saakka tärkeitä perheellemme.

Exmieheni isä, hän kuoli ”mökillään” nukkuen yöllä, häneltä kannan mukanani kuinka hän yritti aina sanoa ”antakaa aikaa parisuhteelle, toisen kunnioitus”. Suhde vaatii aina molemmilta aikaa. Kuten huomattiin, meillä vuodet olivat liian raskaat, mutta neuvon tärkeyttä se ei muuta.

Exmieheni isoisä, joutui vaikean päätöksen eteen jossa leikkaus oli valinta joka ei auttanut. Otin silloin sairaanhoitajana keikkavuorot hänen sairaaloihinsa jotta pystyin olemaan paikalla. Hänen rauhallisuutensa jopa tuossa tilanteessa, ja taito tehdä käsillä kauniita asioita, sekä toisten muistaminen, vieläkin kun siihen tarvitsi apua ovat asioita joita kannan mukanani. 

Joskus mielessäni oli katkeruus varsinkin isäni puolesta ja lasteni puolesta, kaikkien näiden hienojen ihmisten poistumisesta lasteni elämästä niin aikaisin. Mutta koska ne ovat asioita joita en voi muuttaa, voin vain pitää heidän muistonsa ja oppinsa elossa. Oppia elämään surun kanssa ja päästämään irti.

Nautitaan siis päivästä ja ympärillämme olevista ihmisistä, kiitos kaikille itseäni lähellä oleville, olette tärkeitä.
❤️Riippumatta päivästä ❤️
Onnea myös lasteni isälle, Hyvää Isänpäivää! Nuo kaksi nuorta aikuista, meidän pienet, ovat mainioita ja rakkaita 

Katja - Pasanen - blogi

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

LinkedIn Katja Pasanen.

Kuvat: Katja Pasanen

Facebooktwitterlinkedin

Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?

Kirjoitus julkaistu Pääkallo.fi 01.03.2017

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani puhuin itseluottamuksesta ja toisessa tunteista, tunnetiloista joita liitämme tapahtumiin. Tunnetilojen vaikutuksesta toimintaan ja positiivisten tunnetilojen vahvistamisesta. Tunnetilojen vaikutuksesta kehonkieleen ja kehonkielen vaikutuksesta viestiin.

Tänään siirrymme tavoitteen asettamiseen ja saavuttamiseen. Urheilussa tavoitteellisuus on läsnä koko ajan, mutta varsinkin nyt uuden vuoden lupausten seurauksena, tavoitteellisuus on läsnä myös arjessa.

Kirjoitin sosiaalisen mediaan uudenvuoden toivotukseksi lauseen: ”Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?” Se on lainaus elokuvasta Uudenvuodenilta.

Mitä tekisit? Pysähdy miettimään. Pysähtyminen on alku matkalle lähteä tavoitetta kohti.

Mikä on siis sinun tavoitteesi?

Kaikki lähtee siitä, että pysähdyt miettimään millainen nyt olet, eli mikä on lähtötilanteesi ja mihin olet menossa. Tätä kutsutaan tavoitteen asettamiseksi.

Kuvittele millainen olet sitten kun olet saavuttanut tavoitteen. Futuristin tavoin ohjaan usein katsomaan tavoitetta saavutetusta näkökulmasta eli katsomaan saavutetusta mielikuvasta kohti nykyhetkeä. Jos tavoite siis on olla tietynlainen pelaaja kahden vuoden päästä esimerkiksi ”johtavana pelaajana”, niin millainen pelaaja olet silloin? Miten toimit kentällä ja kentän ulkopuolella?

Siitä lähdetään kulkemaan tavoitepolun alkua, mitä teet tavoitteen eteen tänään? Ensiksi tarvitaan keinot. Yksi tai kaksi asiaa johon keskityt. Pienillä askelilla alatkin kulkea suoraviivaisesti kohti tavoitetta. Sinun ei tarvitse olla valmis kerralla, joten nauti matkasta.

Esimerkki jota käytän usein, on myös se yksi urheilijoiden useimmiten sanottu tavoite: parantaa vetoa. Sitten kysyn ilmeisen jatkokysymyksen: ”Mitä teet asian eteen?”.

Usein vastaus on, vetelen aina kun on aikaa.

Jälleen kysyn seuraavan jatkokysymyksen: ”Kuinka usein aikaa löytyy?” Usein vastaus kuuluu: ”Välillä ennen treenejä ja sitten aina välillä kotona. Nyt on ollut kiirettä, mutta kesällä vetelin enemmän”.

Sitten autan selkeyttämään tavoitetta. ”Onko 15 minuuttia paljon vai vähän aikaa?” Useat vastaavat vähän. Käyttämällä arjessa johonkin 15 minuuttia jää silti aikaa olla sohvalla, nähdä kavereita ja niin edelleen.

Montako hyvää vetoa vedät 15 minuutissa? Vastaukset vaihtelevat viidestäkymmenestä reiluun sataan, riippuen vastaajasta. Otetaan tähän esimerkiksi siis vaikkapa 50 vetoa. Jos käytät neljä kertaa viikossa 15 minuuttia vetoihin, niin voit vielä jättää kolme päivää viikkoon jolloin et vetele omatoimisesti.

Montako vetoa silloin vedät viikossa? 200. Hyvä, eli kuukaudessa? 800.

Jos kausi kestää noin 10 kuukautta, niin montako kauden aikana? 8000 vetoa. Mitä luulet, näkyykö tällä 4X15min/vko harjoitusrytmillä tuloksia pitkällä tähtäimellä? Varmasti, näkyy jo muutaman kuukauden jälkeen.

Arjen pienet asiat ratkaisevat

Jack Canfield suosittelee, että ihminen ottaisi yhden uuden tavan mukaan arkeen kolmen kuukauden välein, jolloin ehtii sisäistää sen eli se tarkoittaa neljää uutta tapaa vuodessa. Kolmen vuoden jälkeen sinulla on jo kaksitoista uutta tapaa toimia, jotka olet tietoisesti valinnut.

Tavoitteen asettelun malli toimii riippumatta siitä oletko pelaaja, valmentaja tai haluatko vaan muuten vain muuttaa omia tapojasi.

Pysähdy siis ja mieti miksi haluat mennä mihin olet menossa. Millainen tunne sinulle tulee, kun mietit tilannetta kun olet saavuttanut tavoitettasi. Motivaatiotekijät, sinun syysi ja tunne auttavat sinua matkassa.

Kirjasta ”Become a Better You” löytyy ote jonka ystäväni laittoi minulle eräänä aamuna.

”The people we surround ourselves with either raise or lower our standars. They either help us to become the-best-version-of-ourselves or encourage us to become lesser versions of ourselves. We become like our friends. No man becomes great on his own. No woman becomes great on her own. The people around them help to make them great.”

Lyhyesti ja hyvin vapaasti käännettynä siten, miten itse näen asian ”tule paremmaksi sinuksi”. Ympäristösi ja ympärillä olevat ihmiset voivat auttaa sinua kasvamaan paremmaksi. Millaisella arjella ympäröit itsesi? Tarvitsemme muita kasvaaksemme ja he auttavat meitä tulemaan loistaviksi ja me autamme muita heidän matkallaan. Yhdessä olemme enemmän.

Tässä palaammekin hieman ensimmäiseen kirjoitukseen, toisten itseluottamuksen vahvistaminen ja siten tapaan toimia. Millaisen ympäristön sinä luot ympärillesi?

Kenet sinä haluat auttaa paremmaksi? Kenen seurassa tunnet itsesi kasvavan? Kuka voi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi ja ketä sinä voit auttaa? Haluatko itsellesi työkaluja arkeen, mikä toimii karttana kohti tavoitettasi ja antaa portaita kiivetä ylöspäin pienin askelin?


Kuvituskuva: Pixabay.com

Eli takaisin tavoitteeseen. Kartta kohti tavoitetta. Sanotaan, että kartta ei ole maasto. Se on totta. Laittaessasi navigointilaitteeseen määränpäähän se tarjoaa yleensä useamman reittivaihtoehdon, joista valita. Kun lähdet liikkeelle matkalla saattaa tulla tietyö tai muu este joka hidastaa tai muuttaa matkaa, ja johon joudut reagoimaan. Niihin asioihin et voi vaikuttaa, mutta tapaasi reagoida muutokseen voit. Samalla tavalla kuin tietyön ilmaantuessa todennäköisesti et sano ”hitsi, tämä ei onnistukkaan, lähden takaisin”, vaan odotat etenemistä tai etsit vaihtoehtoisen reitin. Uskot kuitenkin pääseväsi perille.

Samalla tavalla sinun täytyy uskoa ja kulkea omaa tavoitettasi kohti. Uskominen on valinta. Jos päätät ettet saavuta tavoitetta tai se on vaikea tai päätät, että kuljet sitä kohti ja teet töitä se eteen, molemmat päätelmät ovat yhtä oikeita. Pääasia, että itse tiedostat mitä päätät ja teet. Tietyö saattoi hidastaa matkaa, mutta tuskin esti sitä kokonaan. Jos käännyt ympäri ja palaat kotiin, päätökselläsi päätit jättää matkan väliin. Siitä on kyse. Pääasia siis, että tiedostat mitä päätät.

Tavoitteen asettelu on kuin kirveen teroitus. Sinun pitää muistaa välillä pysähtyä. Tehdä pieniä asioita hyvin tavoitteen ympärillä jotta voit saavuttaa tavoitteesi. Puunhakkaajan tarina luettavissa tästä.

Kuunnella myös miten puhut itsellesi matkalla. Joku saattaa sanoa, että on liian vanha. Riippumatta oletko 20-, 30-, 40-, 50- vai 60-vuotias tai jotain muuta, niin aika kulkee eteenpäin. Jos sinulla on joku tavoite, esimerkiksi oppia uusi taito, kuten kielten opiskelu tai liikunnallinen sellainen taito. Aloitat sen opiskelun tai et, kahden vuoden päästä olet kaksi vuotta vanhempi. Jos aloitat kielen opiskelun nyt, olet kahden vuoden päästä kaksi vuotta vanhempi ja oppinut uuden kielen. Tai sitten olet kaksi vuotta vanhempi ja mietit, että olisi kiva oppia uusi kieli. Valinta on sinun.

Mahtavia tietoisia hetkiä arjessa. ”Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?”

Mukavia lukuhetkiä,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja, joka erikoistunut henkiseen valmennukseen. Työskennellyt eri lajeissa pääsarjatasolla ja junioreissa, joukkueiden, valmentajien sekä urheilijoiden kanssa ulkomaalaisesta kultakypärästä junioriurheilijaan. Twitter & IG: @pasanenkatja youtube: katja pasanen

Alkuperäinen kirjoitus luettavissa:

Blogi: Mitä tekisit tänään, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?

Katja Pasasen aiemmat kirjoitukset Pääkallossa:

Blogi: Apina selässä vai selästä – henkinen vahvuus kentällä ja sen laidalla

Blogi: Tunteet pelissäFacebooktwitterlinkedin