Ajatelmia vahvuudesta. Pysähdyin miettimään vahvuutta arjessa kun vastaan asteli erilaisia arjen tilanteita ja ympärillä näki asioita jotka vaativat henkilöiltä vahvuutta.

Vanhemmuuden kasvupyrähdys

”Aja hiljaa isi nyt vaan, niin mä kiltisti odottamaan jään…” lauletaan lasten laulussa. Vaikka pienten lasten vanhemmuuteen valmistellaan niin paljon, kukaan ei muista kertoa millainen tunne on kun roolit kääntyvät ympäri ja vilkutat lapsellesi, toivotat hauskaa iltaa ja sisimmässäsi toivot turvallista reissua ja alitajuntaisen ”mitä jos…” pelon tekisi mieli pitää lapsi kotona. Pitää päästää irti ja antaa kasvaa, niin arjessa kuin urheilussa. Kerätä omat kolhunsa ja antaa tilaa näyttää, että osaan kyllä.

Ihaillen katselen ympärilläni perheitä joissa lapset kasvavat aikuisiksi ja aikuiset reippaina kertovat kuinka arki on ”huoletonta”. He vaikuttavat niin voimakkailta. Niin reippailta aikuisilta. Itse olen urheilun suhteen sellainen, mutta arjessa yritän piilossa koko ajan opetella Reippaaksi Vanhemmaksi. Reippaus ei ole välinpitämättömyyttä vaan antaa lapselle tilaa kasvaa. Välillä tekisi mieli pysäyttää Reippaat Vanhemmat ja kysyä heiltä miten he tekevät tuon. Esittää pitkä kysymyspatteristo, ja kysyä mistä tiedät oletko antanut tarpeeksi. Tai katsoa peiliin ja todeta ”sun olisi pitänyt tajuta, että aika menee näin nopeasti.”

Yhtäkkiä tiivis kolmikkomme on kolme aikuista ja nuoret nauttien pyrähtelevät kokemuksiinsa. Ja niin sen kuulukin mennä, olen iloinen heistä ja heidän puolestaan. Uuden muutoksen myötä olen miettinyt paljon omaa nuoruuttani, kuinka huolettomana kaikkiin seikkailuihin heittäydyin eikä siinä paljoa muuta mietitty. Reissut olivat ainutlaatuisia. Toivon heille samaa.

Jos kietoisin heidät kuplamuoviin ja suojelisin heitä kaikelta, kuinka he pärjäisivät, jos minulle kävisi jotain. Kuplamuovin sijaan yritän antaa tilaa.

Olen tehnyt lapsilleni joulukalentereita* monta vuotta kertoen heille heidän vahvuuksiaan ja mahtavia luonteenpiirteitään, yrittäen tarjota heille vahvuuksia ja valmiuksia aikuisuuteen. Välillä huomaan suhtautuvan pelaajiini ja urheilijoihini samoin, kannustaa ja rohkaista. Tehdä itsestäni ”tarpeeton”. Kun huomaavat omat vahvuutensa, näkevät myös mahdollisuutensa. Se on paras palkinto.

Ole Vahva

Ole Vahva. Puhumme usein eri tilanteissa, ole vahva tai oletpa sinä vahva. Hän on niin vahva.

Mikä on vahvuutta?

Onko irti päästäminen vahvuutta?  

Tähänkin saadaan juuri niin monta tarinaa kuin on kertojaa. Onko vahvuudelle määritelmää?

Joku näkee vahvuuden kehollisena, fyysisenä vahvuutena. Toinen mielen vahvuutena, kolmas jotain siltä väliltä. ”Sinä olet niin vahva” ,saattaa olla jonkun toteamus toiselle tietämättä mitä vahvuuden taakse kätkeytyy.

Milloin tiedän olenko vahva? Onko vahva aina vahva?

Mitä on vahvuus?

Aiemmin kirjoitin rohkeuden yhteydessä, että rohkeus on haavoittavaisuutta. Olisiko vahvuuden määritelmällä sitten uskallus olla myös heikko.

Meillä kaikilla on arjessamme asioita joissa kysytään vahvuutta sekä tilanteita joissa tarvitaan itselleen lupaa olla ”heikko”. Milloin voit päästää irti ja sanoa, tarvitsen apua.

Olin ala-asteella eräässä luokassa viikon, puhuimme normaaliin tapaan paikalla vai läsnä, vahvuuksista ja itseluottamuksesta. Vauhdikkain poika mietti pisimpään vahvuuksiaan. ”Ei minulla ole kuin kaksi”, hän totesi kun haimme kämmenellistä vahvuuksia. Kesti kauan kunnes saimme yhdessä mietittyä mitä kaikkea hyvää hänessä on. Hän ei nähnyt hyviä asioitaan ilman apua.

Jari Sarasvuo on todennut, jatketaan matkaa sieltä missä ollaan nyt. 

Se on juurikin näin, katso missä olet. Ei tarvitse säntäillä, loikkia tai pomppia, uskalla seistä siinä missä olet. Katso ympärillesi ja päätä mihin lähdet. On kyse sitten ihmissuhteista tai tavoitteistasi. Valinta on sinun.

Vahvuus on myös pysähtymistä. Uskallus pysähtyä. 

”Milloin opimme näkemään epätäydellisyyden kauneutena itsessämme. Uskoa, että virheet kuuluvat oppimisen ja kehittymisen matkaan.”

Vahvuus vai heikkous

Ollessani kauden aikana valmentamassa eräällä leirillä, ja kuten tapoihini kuuluu, osallistutan ja kysyn muiltakin valmentajilta paljon. Annan tilaa osallistua. Voisin helposti vain sanoa mitä tehdään, mutta riippumatta toisen valmentajan iästä tai muusta, koen, että toimimme tiiminä ja haluan sen myös huomioida. Osoittaa myös sillä arvostusta niille joiden kanssa teen töitä. Sitten kun pitää tehdä päätös, teen sen. 

Jään jälkeen eräs vanhempi kollega totesi, ”Älä kysy muilta, vaikutat heikolta. Se vie pois sinun auktoriteettiasi. ”

Pysähdyin miettimään asiaa. Onko se heikkous?

Millainen on minun valmentajuus? Viekö se pois minulta jotain vai antaako? Millainen minä haluan olla? Mistä rakentuu vahvuus valmentajana?

Koen, että itselläni se rakentuu kohtaamisista ja siitä, etten menetä mitään omasta johtajuudesta antamalla muille tilaa, päinvastoin. Koen, että antamalla vastuuta niin pelaajille kuin tiimille saamme enemmän. Olemalla meidän näköinen ollaan Me. 

Valmentajuuteenkaan ei ole oikeaa vastausta, vain punnitseminen omien arvojeni kautta miten haluan toimia.

”Japanilaisesta wabi sabi -käsityksessä epätäydellisyys on kauneutta. Museossa olevan ruukun halkeama on osa sen kauneutta joka kertoo sen iästä ja historiasta, ei virhe tai huonontava tekijä.

Ymmärrämme helpommin toisen kolhut kuin omamme. ”

Epätäydellisyydestä kauneutta

Pelaajien kanssa, riippumatta lajista, usein käymme läpi vahvuuksien vahvistamista, mutta myös uskallus antaa itselle tilaa kasvaa ja olla epätäydellinen. Yleensä epäonnistumisten pelkääminen ei vie kauemmaksi epäonnistumisista vaan lähemmäksi. Siksi uskallus tunnistaa asioita onkin vahvuus eikä heikkous.

Luin juuri jostain japanilaisesta wabi sabi -käsityksessä jossa epätäydellisyys on kauneutta. Museossa olevan ruukun halkeama on osa sen kauneutta joka kertoo sen iästä ja historiasta, ei virhe tai huonontava tekijä.

Ymmärrämme helpommin toisen kolhut kuin omamme. Milloin opimme näkemään epätäydellisyyden kauneutena itsessämme. Uskoa, että virheet kuuluvat oppimisen ja kehittymisen matkaan.

Joku totesi, että seiso koko pituudellasi. Seistään koko pituudella. Juuri sellaisena kuin olemme.

Ihanaa Joulukuun alkua,

Katja

*Joulukalenteri, kertonutkin aiemmin, lappuja joissa heissä ihailemansa luonteenpiirre tai ominaisuus jota heissä rakastan. Lapun vieressä suklaa konvehti. Nyt heillä kulhollinen vuosien aikana kertyneitä asioita muistutuksena vahvuuksistaan silloin kun ei itse muista. Saman voi tehdä vanhemmalle, puolisolle tai työtoverille.

Ps. Hyvää Syntymäpäivää tyttärelleni, 2.12. 21 vuotta! Tyttö olet tähti, olen todella ylpeä sinusta<3

Joulukuun aikana verkkokurssien myynti alkaa, voit ostaa vaikka joululahjaksi.

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

LinkedIn Katja Pasanen.

Edit:4.12.2019