”Kehu mikä toimii” on lause aiemmasta kirjoituksestani, jäin pohtimaan asiaa koulumaailman ja työelämän näkökulmasta. Ruman paidan pukemisesta ja kiitoksen vastaanottamisesta puhuttiin jokunen viikko sitten, nyt mietinkin oppimisen ja toiminnan näkökulmasta asiaa.

Olen keväällä saanut mahdollisuuden innostaa yläasteen oppilaita liikunnan kanssa. Välillä itsekin toimii asioissa omalla tavallaan, rutiineilla, ilman sen isompia mietintöjä. Eräs tapani on, että kerään kaikki aina kokoon ennen lopetusta ja sanon pari sanaa miten mielestäni tunnit ovat sujuneet.

Havahduin rutiineihini kommentin jälkeen. Eräs neitokainen totesi hymyssä suin odottaen, innoissaan, ”Nytkö sä kerrot mistä sä olet ylpeä meistä?”

En voinut kuin todeta, että ”Kyllä, sen juuri”. Tosiasiahan on, että olen sanonut mikä tunnissa on mennyt hyvin ja ennen sitä kommentoinut lyhyesti, jos jotain mikä olisi voinut mennä paremmin. Mutta aina nostanut myös hyvät asiat, koska niitähän on yleensä suhteessa enemmän. Mutta tunne joka oppilaille on jäänyt, on juurikin kehu.

Ja kehu ei ole tullut turhasta. Se on ollut seurausta toiminnasta. Ja kun saat kehua toiminnasta haluat toimia lisää samalla tavalla. Näinhän tapahtuu automaattisesti pienestä lapsesta aikuiseen, tai esimerkiksi koirankoulutuksessa. Koirankoulutuksessakaan ei kerrota koiralle mitä se tekee väärin vaan miten halutaan koiran käyttäytyvän ja kehutaan sitten sitä toimintaa. Mutta paluu ihmismaailmaan ja arkeen.

 

Kyseessä on näkökulma

Kehut eivät poista korjaavaa palautetta eivätkä tarkoita ettei palautetta saa antaa. Kertomalla mikä toimii, kyseessä on vain näkökulma jolla asiaa katsotaan. Kuten puhuttu, kun saamme hyvää palautetta toiminnastamme niin saamme erilaisia positiivisia tunteita ja haluamme toimia lisää samalla tavalla. Näinhän me aikuisetkin toimimme. Miksi sitten välillä säästämme kehuja?

Suomalaiset sananlaskumme saattavat taas olla takaraivossa ettei ”kunnian kukko laula” , ”ylpistyy pian” tai ”ylpeys käy lankeumuksen edelle”, saattaa jopa ”nousta ….. päähän”.

Kuitenkin ajatuksemme ja tunteemme ohjaavat toimintaamme. Kummalla välitämme enemmän hyvää, kertomalla mitkä asiat ovat huonosti vai kehumalla mikä toimii?

Vuorovaikutus

Kaikessa toiminnassamme on kyse vuorovaikutuksesta ja tunteesta jota välitämme toiselle.

Kokeile käytännössä ja tee omat päätelmäsi. Kehu ansiosta ja anna positiivista palautetta. Riippumatta ympäristöstäsi, huomaa hyvä ympärilläsi….”Olet aarre, sinulla on hyvä visuaalinen silmä, olet elementissäsi kun…., opettaisitko minullekin…,sinulla on selvästi lahjoja… jne”.

 

Kenelle kehusi lähtee, aiheesta.

Ihanaa viikkoa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta. Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.  Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu ProCoachK  lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi. LinkedIn Katja Pasanen.

Ajattelu vs Rentous

Tiger Woods on joskus todennut, että hän on oppinut unohtamaan huonon lyönnin. Keskittynyt seuraavaan, koska ei voi vaikuttaa enää menneeseen vaan ainoa mihin voi, on se seuraava lyönti.

Suoritusvarmuudesta puhuimme jo aiemmin ja tunteesta muutenkin olen kirjoittanut useaan kertaan.  Tiger Woodsin kertomuksessa on paljon urheilijan tarvitsemia taitoja tunteensäätelystä, tietoisuustaitoihin, keskittymiseen ja läsnäoloon. Myös luottamus siihen, että osaan tämän vaikka yksi lyönti epäonnistuisikin. Kaikkia noita taitoja voi kehittää.

Phil Jackson, korisvalmentaja on kuvannut keskittymistä kentällä siihen, ettei ajattele.

Ja tämä sama asia on helppo todeta lajista tai tasosta riippumatta. Seurasin lapseni joukkueen harjoitusta eräänä iltana heidän pelatessa ”höntsäpeliä” ja vieressä oleva, erään pelaajan äiti totesi osuvasti: ”Kunpa pojat osaisivat olla sarjapelissä samalla tavalla läsnä, ajattelematta tulosta.” Niin totta.

Pelissä juuri suoritustunne saattaa vaihtua rentoudesta ”haluun onnistua” jolloin tunne muuttuu ja siten suoritus. Ajattelu astuu kehiin. Jos vielä taustalla epävarmuuden, aiemman epäonnistumisen tunne tai suorittamisen paine niin osaaminen selkärangassa vaihtuu suorittamiseen.

 Ilo

Urheilijalle, verraten äskeistä ”höntsäpelin” tilannetta. Mieti tilanteita kun olet ”vain tehnyt” lajiasi, omalla ajalla tai muuten paineettomassa tilanteessa eli pelannut kavereiden kanssa tai harjoituksissa. Se on tuntunut kivalta eikä ole tarvinnut miettiä mitä teet seuraavaksi. Asiat vain tapahtuvat. Tiedät mitä teet. Virhe ei haittaa vaan nautit lajistasi.

Muista tämä tunne. Mistä se syntyy ja miltä sinusta tuntuu tuollaisella hetkellä? Miten kuvailisit sitä. Voitko siirtää tämän tunteen muihin suorituksiin?

Valmentajalle tai vanhemmalle, miten annamme toimintaympäristön jossa erilaiset tunteet ja suoritukset ovat sallittuja ja mitkä tekemisessämme aiheuttavat paineen tunteen. Mistä lapselle ja nuorelle syntyy tunne ettei epäonnistuminen ole sallittua. Voimmeko helpottaa tunnetta omalla toiminnallamme?

Koska paineet ja odotukset ovat joskus kovat. Niiden tuomat tunnetilat ovat voimakkaita, niin välillä urheilija tarvitsee erilaisia työkaluja ja harjoitteita alkuun jotta saa halutun tunteen suorituksiinsa. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi ankkurit, mielikuvaharjoitteet, läsnäolo- ja keskittymisharjoitteet tai luoda suorituksen ympärille suoritusvarmuutta tukevia rutiineja.  Mutta mikä ehkä tärkein tietää, asiaan voi vaikuttaa. Tietää, että tunteeseen voi vaikuttaa. Joskus tiedostaminen jo auttaa. Ja muistaa miksi rakastaa lajiaan, mikä siinä tuottaa iloa.

Samoin keskittymistä voi harjoitella. Ohessa yksi keskittymistä auttava harjoitus.

Harjoitus:

Ota hyvä ja rauhallinen asento.

Sulje silmät ja keskity hetki hengitykseen. Jos ajatuksesi meinaavat lähteä harhailemaan, käännä ajatus päättäväisesti, mutta lempeästi takaisin hengitykseen.

Keskity kuuntelemaan mitä ääniä kuulet. Kuuntele hetki ääniä rauhassa.

Kuunneltuasi ääniä käännät seuraavaksi koko keskittymisen siihen miltä sinusta tuntuu.  

Miltä kehossasi tuntuu, miltä hengittämisesi tuntuu. Jalkasi, kätesi… miltä kehosi tuntuu alustaa vasten.

Viimeiseksi avaat silmäsi ja katselet ympärillesi. Mitä näet? Millaisia värit ovat? Näetkö jotain uutta? Katsele rauhassa.

Pysähdy miettimään harjoituksen jälkeen miltä olosi tuntuu.

Ihanaa hetkiä arjessa,

muista mihin et voi ja mihin voit vaikuttaa,

nauti matkasta!

Katja

 

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta. Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.  Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu ProCoachK  lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi. LinkedIn Katja Pasanen.

 

 

 

 

 

 

”Koti on ystäviä ei tavaroita.”

Muumit

Vaikka tälläkin hetkellä urheilijoitani, joiden kanssa työskentelen, on yli kymmenestä eri lajissa, ja rakastan kaikkea urheilua, niin jäähalli on ollut jo parikymmentä vuotta kuin toinen koti, niin paljon siellä vietän ja olen viettänyt aikaani.

Olen ollut siellä pelaajana, äitinä, valmentajana, mentaalivalmentajana, valmennuspäällikkönä, katsojana, puolisona, ystävänä jne. Jäähalli on tuonut mukanaan ystäviä, kohtaamisia, mahtavia kokemuksia sarjataso nousuineen, juhlia mitaleineen, onnistumisia sekä harmitusta ja epäonnistumisen hetkiä.

Kirjoitan ja puhun paljon kuinka urheiluun kuuluu tunne. Ja siitä, kuinka hallita tunnetta niin, ettei tunne hallitse sinua vaan sinä tunnetta. Mutta se hallinta mistä olen puhunut, on kuulunut paljolti urheilusuoritukseen. Suoritustunne, paineensieto, itseluottamus, tunnetaidot  ja muut sellaiset ovat olleet suoritusta tukevia asioita.

Urheiluun kuuluu myös paljon tunteita ja kokemuksia joita elämme kopissa ja kentän laidalla. Syksyllä, kun ollaan starttaamassa kausi, tunne on saattanut olla tunne kuten muumi lainauksessa;

”Tässä on uusi perheesi. He ovat toisinaan hieman hupsuja, mutta suurin piirtein oikein kunnon väkeä.”

Ja sitten kauden aikana, kokemukset ja matka yhdistävät. Aina yhdistävä tunne ei ole kiinni ajan pituudesta, tunne saattaa syntyä jo erilaisten lyhyempien matkojen aikana, olkoon se sitten arvokisat tai turnaus. Tapahtuman, muuttuneen tilanteen jälkeen, olo saattaa olla hetken kuin ”hukassa”. Olet ollut tapahtumassa niin intensiivisesti läsnä ja sitten arki muuttuu.

Kevät on talvilajeissa kauden odotetuin, mutta välillä myös sellaista haikeudenkin aikaa. Tuttu ympäristö hajoaa tai muuttuu. Asioita peittää tieto siitä, kuin ohut näkymätön harso, että kohta on erilaista. Joskus muutoksen jälkeen ystävät jäävät muutoksen mukana kauemmaksi, mutta harvoin kokonaan matkasta. Yhdessä eletty ”koppi” yhdistää.

Itselläni yksi tälläinen muutos on taas edessä. Vaikka haikeus on läsnä, niin muistot säilyvät <3 Ja tiedättekö, tähänkään tunteeseen ei totu. Kokemus on kuitenkin parempi kuin kokematta jättäminen, sillä muutenhan en tietäisi.

Tässä omassa tarinassani tätä tämän kauden matkaa on vielä hetki jäljellä. Final four kuukauden lopussa ja sarjakärkeys tulivat yhteisen matkan sivussa, ihan kuten muistotkin. Kun teki asioita ne syntyivät.  Mutta vaikka arki muuttuu, ystävyys voi jatkua. Kiitos Hifk neidit ja taustahenkilöt, olette arvokkaita. Toinen kotini on ollut koko kauden täynnä upeita tyyppejä.

Senkin jälkeen hallilla nähdään. Ja tiedättekö, Muumipappa ja Meri- kirjasta;

”Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. – Aivan jokaisen oma, alusta loppuun. Se on hauska ajatus.”

Mennään me kaikki sillä ajatuksella tästä eteenpäinkin, myöskin hallin ulkopuolella. Kaikessa ympäristössä ja muussakin arjessa, muistetaan ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” Näiden nuorten neitien ihmeet ovat vielä alussa ja istun innolla eturivissä kannustamassa niin etänä kuin lähellä.

Samanlainen ihme, jokaisen omanlainen uusi pitkä päivä, voi olla riippumatta ympäristöstä. Tavallisia arjen timantteja, hyviä arkisia asioita joita ei aina huomaa rutiinien keskellä.

Millaisia ihmeitä on sinun päivässä tänään? Huomaa ja poimi ne matkaan:)

Timanttista päivää,

Yhdessä olemme enemmän <3

Katja

 

(Lainaukset Muumien tarinoista)

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta. Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.  Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu ProCoachK  lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi. LinkedIn Katja Pasanen.

 

Jokainen meistä tykkää kun saa palautetta onnistumisesta. Olen hyvin kiitollinen, että urheilijani laittavat sitä usein ja laittavat vaikkeivat olisikaan enää asiakkaitani vaan saaneet opit matkaan löytäneet oman vahvuutensa työkalut jo käyttöönsä.

Vilma otti yhteyttä  kun arjessa oli haasteita ja pelaaminen omalla tasolla oli hukassa. Hän haluasi jakaa palautteen kanssanne, nimellään. Yleensä yritän puhua urheilijoita olemaan laittamasta nimeään ettei kenellekään tule tunne, että olisi pakko kertoa nimi. Ei ole, se on aina ja edelleenkin nimetöntä 😀 Toki olen äärettömän kiitollinen Vilmalle nimellisestä 🙂 Vilman koko palaute on luettavissa alta.

Mahtava urheilija joka on pelannut itsensä huipulle ja jolla edelleen on nälkää edetä. Ihana seurata tätäkin matkaa, Loistotyypille loistavaa tulevaisuutta!

xxx Katja

”Katja! Kun aloitettiin yhteistyö, muistan kuinka ensimmäisen session jälkeen ajattelin (ja taisin ääneenkin sanoa), että miksen ottanut suhun yhteyttä jo paljon aikaisemmin. Olin ollut jo jonkin aikaa ihan jumissa ja lukossa omien ajatusten kanssa ja koriskentästä, mun suosikkipaikasta, oli tullut paikka, jossa tunsin oloni tosi epämukavaksi, epävarmaksi ja pelistäni oli kadonnut kaikki nautinto ja ilo. Olin kentällä eksyksissä, en ollut kunnolla läsnä ja hetkessä, ja olin vain haamu siitä, mitä tiesin pystyväni olemaan. Mikään vaan ei toiminut. Eikä koris ollut enää hetkeen maistunut kovin hyvältä. 
Olin jo ehtinyt miettiä, että tässäkö tämä nyt oli, näinköhän vaan olisi aika sitten lopettaa pelaaminen. Intohimo oli kadonnut tai sitten epävarmuus oli kasvanut sitä suuremmaksi. 
Kuitenkin motivaatiota löytyi, enkä suostunut luovuttamaan. Mun onnekseni omat vanhemmat sanoivat, että nyt etit apua ja löysin sut! 

Parasta sun kanssa työskentelyssä oli se, kuinka avasit mun silmät ja sait taas uskomaan itseeni, tuli jopa muutamat naurut omille jumipäisyyksille. Lyhyessä ajassa saatiin paljon aikaan ja tosiaan, olisipa aloitettu aikaisemmin, koska kausi loppui vähän liian nopeasti tämän oman projektin kannalta. Kuitenkin rohkeus ja itseluottamus löytyivät taas ja tästä on hyvä jatkaa. 
Viides finaali päättyi hopeaan, mutta henkilökohtainen voitto oli se, että koris tuntui taas mielettömän makeelta! Uskalsin, kilpailin, laitoin kaiken peliin, olin hetkessä, tein virheitä ja onnistuin – PELASIN ja pelasin taas tunteella, NAUTIN.
Kiitos, niin suuri kiitos, kun toit mut taas kentälle, mun suosikkipaikkaan.
Oot huippu! Kiitos!”