Kirjoitus osana Psyykkisen valmennuksen; Lasten ja Nuorten valmentamisen erityispiirteet opintokokonaisuuden suorittamista. Leikki osana lasten ja nuorten urheilua kirjoitus on valmennuksellisen toimintaympäristön näkökulmasta oleva vapaamuotoista mietintää.

Paljon puhutaan tuleeko totisuus lasten ja nuorten urheiluun liian aikaisin. Liikunta auttaa oppimiseen ja vanha sanonta ”leikki on lapsen työtä”, mutta missä on pihapelikulttuurimme tänä päivänä tai twistit, hyppynarut, kirkkikset yms jotka vielä omassa nuoruudessani olivat olennainen osa niin koulun välitunteja kuin pihan aktiviteettejäkin.

Juuso Niemelä ollessaan nuorten maajoukkueen peräsimessä puhui leikistä osana alkulämmittelyä. Jos näin voi tehdä lähes aikuisten urheiljoiden kanssa mikä estää meitä ottamaan sitä lasten ja nuorten liikuntaharrastusta. Voiko ohjatun alkulämmittelyn eri osa-alueita harjoittaa myös leikkimielisen tekemisen sisällä? Kun autamme lapsia leikkimään tulevat taidot mukaan huomaamatta. Pikku hiljaa niistä tulee tapoja toimia joten mitä kaikkea voimme leikin varjolla tuoda lasten ja nuorten urheiluun.

Kun edellisessä kirjoituksessa puhuttiin Ilosta, Innostumisesta ja Intohimosta niin millaisen ilmapiirin leikki tuo? Kuuluuko siellä naurua, sisältyykö yhdessä tekemistä, onnistumisia ja epäonnistumisia turvallisessa ilmapiirissä… uskallatko itse heittäytyä valmentajan roolissa mukaan.

l

Pikku hiljaa lapsi oppii, että asioita voi tehdä iloisesti, mutta silti hyvin. Ryhmä oppii tunnistamaan toistensa vahvuuksia ja omiaan. Valmentaja voi olla vielä sanallistamassa niitä. Itse olen leirillä ollut teini-ikäisten kanssa maajoukkueeseen pohjustavalla valintaleirillä, leikki ja pelailu toimii sielläkin. Peliä tukevaan alkulämmittelyyn voi tuoda mukaan sanallisesti osallistuttaen asioita jotka tukevat ryhmäytymistä, tavoitetta, itseluottamusta tms.

Kun tiedämme sisäisen motivaation perustan rakentuvan lasten urheilun vaiheessa ja vaikuttavan valintoihin myöhemmin (esim.drop out -ilmiö) sekä tiedämme autonomian tunteen, pätevyyden tunteen, kuuluvuuden tunteen olevan itseohjautuvuus/itsemääräämisteorian* perustarpeet miten voimme tukea niitä tietoisesti lasten ja nuorten vaiheessa.

leikki – lapset – nuoret – urheilu – psyykkinen kehitys – katja – pasanen – blogi

Jo aikaa nähneen Ohjaamisen taito; Autio-Kaski, toteavat leikin olevan lapselle oivalluttava, ongelmanratkaisua sekä leikissä opitaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja arkeen. Leikki lähtee sisäisestä motivaatiosta sisältäen mm. iloa, valinnan vapautta, kuuluvuutta ja yhdessä tekemistä.

Edellä mainitusssa kirjassa koostetaan onnistuneen ohjauksen toimintatavat sanoihin Kannustava, Esikuvallinen, Helpottava,Asteittaan etenevä, Toimintaa tukeva, Yhdessä rakentuva Havainnollistava ja Opastava sekä muistetaan kohdata jokainen lapsi aidosti, läsnä olevana ja samanarvoisesti niin pääsemme jo pitkälle.

Linkistä Petteri Summasen tarina omasta kokemuksesta lapsuudesta omaan valmentajuuteensa sekä muutama Nuoren Suomen video aiheeseen liittyen. Leikki ei vie pois tavoitteellista hyvää toimintaa vaan voi tukea sitä lapsen psyykkisen kehityksen huomioiden, tavoitteena säilyttää tekemisen ilo.

”….On ratkaisevan tärkeää, että pelaat huvittaaksesi itseäsi, nauttiaksesi, ollaksesi onnellinen. Niin lapset tekevät, ja minä samoin.” – Lionel Messi (Forssell 2014, 197)

*Itseohjautuvuusteoria /itsemäärämisteoria koostuu kolmesta ihmisen psykologisesta universaalisesta perustarpeesta, siitä miten ihminen kokee pätevyyden ,autonomian ja sosiaalisen kuuluvuuden tunteen. Autonomian tunnetta voidaan kehittää, toki eri tavalla lapselle kuin nuorelle, mutta tunne voivansa tehdä valintoja on motivaation kannalta merkittävä ja vaikuttaa toimintaan sitoutumiseen. Yksi esimerkki jota olen itse toteuttanut nuorten tai aikuisen vaiheen valmennuksessa on tiettyjen urheilijoiden ikäväksi kokemien, mutta välttämättömiä taitoja kehittävien harjoitteiden kanssa. Joukkue on tiennyt, että tietyn ajanjakson teemme tiettyjä raskaita luisteluun liittyviä harjoitteita säännöllisesti joka kerta. Sen sijaan, että olisin ilmoittanut valmentajana  mitä teemme joukkue valitsi yhdessä harjoituspatterista harjoitteen jonka halusivat sillä harjoitus kerralla tehdä. Tulos valmennuksellisesti sama, mutta tekemisen motivaatio ja ilmapiiri aivan eri. Lapsuus vaiheessa tunne tuodaankin enemmän kasvun asenteen opettelua, ilo ja innostusta tekemistä kohtaan sekä huomioiden edellisessä kirjoituksessa puhuttujen roolien vaikutuksesta lapsen psyykkiseen kehitykseen.

 Pätevyyden tunne on uskoa ja luottamusta omiin kykyihin. Valmentajuudessa tarkoittaa lasten psyykkisten kehitysvaiheiden tunnistamista jotta vaatimustaso vastaa osaamista.

 Kuluvuuden tunne on kolmas sisäisen motivaation tekijä. Tunne, että antaa ja saa eli kuuluminen ryhmään ei automaattisesti ole sama kuin kuuluvuuden tunne. Valmentajana tätä voi tietoisesti muokata haluamaansa suuntaan, antaa työkaluja sekä ohjata ja opettaa. Lasten ja nuorten vaiheessa valmentajuudessa korostuu jokaisen tasavertainen kohtaaminen riippumatta lapsen tai nuoren osaamistaso.

Kaikkien näiden tietoinen kehittäminen lapsuus vaiheessa vaikuttaa ja luo pohjaa nuoren urheilijan sisäisen motivaation kasvamiseen ja psyykkiseen kehittymiseen.

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen urheilussa kehittäen siihen palvelun (ProCoachK) valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämisen tueksi.

Kirjoitus on osana Psyykkisen valmennuksen; Lasten ja Nuorten valmentamisen erityispiirteet opintokokonaisuuden suorittamista.

Mikä on lasten ja nuorten urheilussa tärkein asia? Mikä on lapselle tärkeintä? Vanhemmalle? Valmentajalle?

”Rakastan tätä” on erään lapsen suusta kuultu lausahdus, miten voimme tukea sitä tunnetta omalta osaltamme. Miten ruokimme Iloa, Innostusta, Intohimoa vai sammutammeko sen ilmapiirillä, paineen asettelulla, epäonnistumisen tunteen opettamisella tms…

Kirjoituksessa ei oteta kantaa tai anneta yleisohjeita miten tulisi toimia vaan tarkastella asiaa eri näkökulmista, herättää ajatuksia.

Yksilön kasvuun vaikuttaa niin sosiaalinen ympäristö kuin perimä. Fyysinen ja motorinen kasvu etenee tiedettyä ”polkua” seuraten aina syntymästä koululaiseen. Psyykkinen kasvu jatkuu läpi elämän pitäen sisällään sosioemotionaalisen ja kognitiivisen* kehityksen.

Ilmapiiri

Näissä opintokokonaisuuksissa tulee selkeästi ilmi, että mitä pienempi lapsi sitä tärkeämpi rooli myös urheilussa on vanhemmilla. Vanhempien tavoilla ja asenteilla, miten tulevat toimeen muiden vanhempien kanssa sekä valmentajan kanssa. Vanhempien lisäksi  valmentajan tai ohjaajan ovat tärkeitä sekä tietenkin kaverit.

Parhaimmillaan lasten ja nuorten vaiheessa urheilu auttaa itsetuntemuksessa, tunnesäätelyssä, itseluottamuksessa. Sisäisen motivaation pohja (oma halu tehdä, oppia) luodaan lasten urheilun vaiheessa. Miten teemme tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmapiirin joka tukee luontaisia tarpeita?

Valmentajana miten tunnistan ja tuen lapsen psyykkistä kasvua ja tiedostanko eri vaiheet. Petteri Summanen totesi miettineensä liittyessään mukaan poikansa valmennukseen ” Mikä on minun vastuuni kun olen jäällä/valmentamassa” juurikin näiden tekijöiden näkökulmasta.

Miten kohtaan kaikki lapset samalla tavalla tapahtumasta toiseen? Miettiä lasten urheilun vaiheessa miten vahvistan ja voimaannutan psyykkisen kehityksen näkökulmasta omassa roolissani. Jossain voimaannuttava kohtaaminen oli kerrottu lyhyesti 5K:ta: Kiinnostu, Kuuntele, Kysy, Kannusta, Kunnioita. Taitaa sopia muuhunkin kuin lasten urheiluun 😀

Itseluottamuksen rakentaminen on keskeinen asia koko lasten ja nuorten liikunnan matkalla. Miten huomioin sen roolissani ja eri tilanteissa palautteen annosta innostamiseen. Itseluottamuksesta lisää eri kirjoituksessa, mutta itseluottamus on asia jolla on merkitystä koko elämmämme ajan. Miten uskomme omiin kykyihin ja osaamiseen. Itseluottamus on voimavara. Se kehitettävä ominaisuus.

Takaisin eri rooleihin lasten ja nuorten urheilussa.

”Nyt on tärkeä peli….”

Kannusta, kuljeta, kustanna on usein hoettu mantra vanhempien roolista, mutta mitä muita asioita voi siihen sisällyttää. Siinä missä joskus on ajateltu vanhempien seuratoiminnan näkökulmasta olevan haaste miten voisi ottaa mukaan ja osallistuttaa, antaa työkaluja, muutenkin kuin ”makkaran paistolla”. Millä luomme yhteisöllisen ja luottavan ilmapiirin? Millä autamme vanhempia löytämään oman, toimintaa tukevan tapansa auttaa tässä osa-alueessa. Coach Kari tekee tässä osaltaan hyvää työtä ja herättää keskustelua mm. siitä minkä tunteen vanhempi antaa lapselle, hyvää tarkoittaenkin, ennen peliä jättäessä hallille. Antaako vanhempi huomaamatta paineita ”Nyt on niin tärkeä peli…”, ”Muista tänään luistella sitten loppuun asti…” tms. Tai siirtääkö oman harmistuksen tunteen pelin jälkeen autossa lapselle, alkaen käydä läpi peliä jonka lapsi on ehkä jo kopissa käsitellyt kavereiden ja joukkueen kanssa, sekä sitten unohtanut.

Pysähtyä miettimään millainen rooli vanhempana minulla on lapseni urheilussa, miten reagoin ja toimin. Millä tunteella haluan lähettää hänet harjoitukseen tai kilpailu-/pelitapahtumaan ja miten otan hänet vastaan.  Erään seuran vanhempien kanssa mietimme yllä olevia asioita ja sitä kun tietyssä iässä lapset saattavat olla aika immuuneja vanhempiensa puheille tai kehuille. He ottivat tietoisesti käyttöön toisen lapsen kehumisen. Aulassa kun joka tapauksessa odottivat yhdessä, he antoivat tietoisesti muiden lapsille kehuja hyvistä suorituksista ja siten jokainen lapsi sai joka kerta muilta kehuja. Myös kuskausringit pyörähtivat tietoisesti niin, että automatkalla mahdollisuus positiiviseen jutusteluun ja jokainen lapsi tai nuori ”vieraassa” autossa saaden olla ”vain” osallinen. Vanhemmat kiinnittivät huomiota ilmapiiriin autossa.

Tarve liikkua

Urheilevan lapsen tai nuoren psyykkisen kasvun tukeminen lähtee jo alle kaksi vuotiaasta sillä alle kouluikäisellä lapsella on luonnostaan tarve liikkua, hän oppii havainnoimalla ja liikkumalla. Aistitoimintojen hyödyntäminen vaikuttaa motoristen perustaitojen oppimiseen ja niiden pohja luodaan täällä. Liikuntakokemusten monipuolisuus tärkeää.

Varsinkin lapsen siirtyessä ohjattuun liikuntaan niin mietintää, Miten tuemme näitä asioita omissa rooleissamme? Urheileva lapsi ei ole pieni aikuinen. Mitä voimme vaatia tai mihin haluamme keskittyä kun looginen ajattelu ei ole vielä tullut ja ajattelu usein keskittyy välittömiin havaintoihin jolloin esim. urheilussakin kaikki menevät parvena pelivälineen perässä. Miten kannustamme yrittämään?

Koulun alkaessa lapsi oppii tekemällä ja uskoo edelleen, että yrittäminen palkitsee aina ja vertailua ei niinkään vielä toiseen ole, jollemme aikuisena ohjaa siihen. Mielessään pohtii ja päättelee asioita, eli aistii myös aikuisen harmituksen epäonnistumisissa, jos ”palaute” vain harmitus ilmeellä tai eleellä. Tässä on myös rajattoman itseluottamuksen -vaihe joka tärkeä vaihe tulevaa varten. Vasta noin kymmenen ikävuoden jälkeen hetkessä eläminen vaihtuu ja tavoitteen asettelua mukaan ja omien ominaisuuksien tunnistaminen. Kuten alussa mainitsinkin, tässä ei tule yleispätevää ohjetta vaan tavoitteena herättää ajatuksia ja auttaa pysähtymään miten omassa roolissa asiat haluan huomioida.

Ilo, Innostus, Intohimo on lasten ja nuorten urheilun keskeisiä asioita, pidetään ne mukana arjessa. Lainaan Petteri Summasta vielä ”Kehu sitä mikä toimii” ja ”Välitetään pienistä hyvistä asioita” otetaan nämä mukaan arkeen niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.

*Kognitiivinen kehitys, määritelmä Anneli Vilkko-Riihelä; Psyyke psykologian käsikirja.

”Kognitiiviset toiminnot liittyvät tiedon vastaanottamiseen (tarkkaavaisuus ja havainnot), tiedon käsittelyyn(ajattelu ja kieli) ja tiedon varastointiin(oppiminen ja muisti). ” Piagetin teoria ajattelun kehityksestä täydennettynä muilla teorioilla ohjaa edelleen kognitiivisen kehityksen keskeinen teoria.

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen urheilussa kehittäen siihen palvelun (ProCoachK) valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämisen tueksi.