Erilainen kirja

Yleensä kuuntelen autossa työhöni liittyviä äänikirjoja, 1-2 kirjaa viikossa. Nyt nappasin sattuman varaisesti, ilman ”takakannen” lukemista, vain jonkun muun. Kirja oli Sofia Lundbergin esikoisteos Punainen Osoitekirja, Otava.

Tarina kuljettaa läpi historian kertoen lähes satavuotiaan Doriksen tarinaa punaisen osoitekirjan nimien kautta. Miksi kirja päätyy tänne blogiini?

Kirjassa on kohtia jotka herättivät miettimään muutenkin, kirjan ulkopuolelle.

Kuinka nimet ja kasvot vaihtuvat arjessamme.

Valitsin kirjan kun arkeni on ollut kiireistä ja halusin saada ajatukseni hetkeksi muuhun. Lukeminen on ollut nuoresta asti tapani rentoutua. Autossa, kirjaa kuuntelemalla, saan osan sitä tunnetta myös jokaiseen päivääni. Matkustaminen ei tunnu raskaalta vaan antaa energiaa. Vaikka kirja olisi työhönikin liittyvä, antaa se kuitenkin samaa rentouttavaa tunnetta ja ajatusten vapautta.

Pysähdyin tämän kirjan kanssa miettimään arjen kiirettä. Kuinka kiireessä kohtaamiset saattavat olla hetkellisiä, toiselle enemmän merkityksellisiä kuin toiselle. Iästä riippumatta.

Välillä huomaamme vasta jälkikäteen, ettemme olleet kohtaamisessa läsnä emmekä saa hetkeä enää takaisin.

Ketä ilman et arjessa haluaisi olla? Huomaatko hänet vai viekö arki mukaan?

Toivon sinulle…

”Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset.” (Lundberg, Punainen osoitekirja)

 

Arkemme kiitää päivästä toiseen juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin annamme sen kulkea. Mihin haluamme arkemme käyttää ja kenen kanssa? Mistä on aika päästää irti?

Muistutathan itseäsi pysähtymään ja nauttimaan hetkistä.

Mutkat eivät ole vaarallisia

”Madame opetti minulle, että ihmisellä on monta eri hahmoa. Että se mitä toivoo ei aina ole se oikea, että meillä kaikilla on monia polkuja kuljettavana matkallamme kohti yhtä ja samaa kuolemaa. Että päädymme vaikeisiin risteyksiin, mutta että niiden jälkeen polku voi taas suoristua. Ja että mutkat eivät ole lainkaan vaarallisia. (Lundberg, Punainen osoitekirja)

Elämän varrella törmää niin moniin nimiin. Oletko ajatellut sitä, Jenny? Nimiin jotka tulevat ja menevät. Jotka särkevät sydämen ja saavat kyyneleet silmiin. Joista tulee rakastajia tai vihollisia.” (Lundberg, Punainen osoitekirja)

 

Miten näemme mutkat tai jäämmekö mutkaan jumiin? Osaammeko jatkaa matkaa? Luotammeko, että mutkan jälkeenkin tie jatkuu. Voiko arjen risteyksiin varautua ja mihin haluamme siitä kääntyä?

Jokaisen polku on omanlaisensa ja kun pysähdymme säännöllisesti matkan varrella miettimään mihin olemme menossa ja miksi, niin käännökset arjessa ovat helpompia.

Joku on joskus kirjoittanut, ”Kukat tarvitsevat aikaa puhjeta kukkaan. Samoin tarvitset sinä”

 

Anna itsellesi aikaa arjessa.

Olet tärkein. Vain antamalla aikaa itsellesi pystyt antamaan sitä myös muille ja huomaamaan hyvän ympärilläsi.

Ihanaa viikonloppua,

Katja

Lainaukset kirjasta: Sofia Lundberg, Punainen Osoitekirja, Otava 2018

 

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta. Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu ProCoachK  lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi. LinkedIn Katja Pasanen.

Artikkeli kuvineen (c) Katja Pasanen