“Sietää häpeää”

12.12.202113.12.2021Katja Pasanen

Minulla oli koulutus jossa osallistujat kävivät listaamassa omaan tahtiinsa asioita millä voi vahvistaa itseluottamustaan. Yksi lause paperissa oli “Sietää häpeää”.

Häpeä.

Joskus kun teemme joitain asioita hassusti meitä saattaa hävettää. Usein kuitenkin hassustikin tehty asia on kokonaisuudessaan “vain hassusti tehty asia”. Kuitenkin osa meistä tuntee arjessaan paljon häpeän tunteita jotka vaikuttavat tekemiseemme, miten reagoimme asioihin, mihin osallistumme arjessa, miltä tuntuu erilaisissa tilanteissa, siten vaikuttaen käyttäytymiseemme kyseisessä tilanteessa.

Häpeä on voimakas tunne. Häpeä on kokonaisvaltainen.

Häpeä vaikuttaa miten näet ja koet itsesi. Sitä tulee jatkuvasti vieressä istuva kaveri tai varjo joka heittää niskaan tunteita “miten muut sinusta ajattelevat”… ja olet aivan varma, että näin on … se on istahtanut viereesi huomaamatta, vallaten koko ajan enemmän tilaa määritellen tapasi toimia ja aiheuttaen tilanteissa erilaisia reaktioita puheen pälpätyksestä vetäytymiseen tai lamautumiseen. Pikku hiljaa se vaikuttaa miten koet arkesi ja “tälläinen minä olen” on kuin taakka hartioilla vaikuttaen itseluottamukseen ja joskus jopa jaksamiseen.

Hävettää

“Hävettää kun… ” tämä hölmöilyn mukana tuoma hävetys on eri kuin häpeä joka on ihmisen sisällä. Jos olet tehnyt virheen niin käsi pystyyn virheen merkiksi ja pyydä anteeksi. Opi hölmöilystä ja ole rehellinen.

Tätä sisällä olevaa tunnetta ei haluta näyttää, se saattaa olla syyllisyyden tuntoa tai riittämättömyyden tunnetta. Tunnetta joka nakertaa sisältä ja murentaa itseluottamusta jokaisella haukkasullaan. Se saattaa olla turhautumista omiin toimintoihin ja valintoja ettei altistuisi häpeälle kun “en mitään osaa” ja “mitä ne muutkin ajattelevat”.

Häpeän tarkastelu

Pysähdy miettimään onko sinulla häpeän tunteita.

Listaa asioita mitkä hävettävät. Milloin häpeän tunne tulee, missä tilanteissa ja miten. Miksi tunnet niinkuin tunnet.

Haluatko päästää irti häpeän tunteesta.

Pysähdy listausten äärelle yksitellen ja lähden tarkastelemaan onko asia sellainen jota kannattaa kantaa mukana. Voiko sitä muuttaa jotenkin. Voit viivata yli aiemman lauseen ja kirjata uudestaan. Voit käyttää eri väristä kynää uudelleen kirjatessasi. Anna itsellesi aikaa muuttaa lausetta uudeksi ja käsitellä. Huomaa mikä tunne tulee häpeän tilalle.

Pysähdy miettimään miten voisit tulevaisuudessa reagoida tilanteissa. Miten puhut itsellesi asiasta ja miten voisit puhua.

Huomaa hyvä

Itsetunnon ja itsensä arvostus auttavat myös saattamaan häpeää oikeisiin mittasuhteisiin, käsittelemään. Auttavat näkemään hyviä asioita itsestä ja kasvattamaan siten itseluottamusta. Eräs aiemmin tätä sivuava blogini on mm. Rohkeus 15.9.2019, mutta itseluottamuksesta ja itsetuntemuksesta löytyy kaikkinensa useampi muukin kirjoitus blogista.

Voit lähteä huomaamaan asioita itsessäsi niin, että näkökulma on hyvä. Katsot itseäsi kuten ystäväsi katsoisivat ja puhut kuten puhut ystävillesi.

Missä asioissa olet hyvä…
Vahvuuksiasi on…
Mieti asioita jotka ovat olleet tavoitteenasi ja olet saavuttanut ne. Miten teit sen ja ole ylpeä itsessäsi.
Mieti miten armollisuus itseä kohtaan näkyy, esimerkiksi tunteen muutos ei tapahdu heti, mutta miten huomaat muutoksen, miten muistat käyttää uusia näkökulmia katsoa asioita….
Jos jokin asia huolettaa tai mietyttää, tai tuottaa häpeää, kirjoita se paperille ja tarkastele sitä kuten yllä oli. Mieti onko se oikeasti sellainen kun tuntui, miten asiaan voisi vaikuttaa jne…
Joskus olemme sokeita omalle toiminnalle tai emme pääse ulos ajatustemme labyrintista. Kuka voisi auttaa sinua silloin ja pyydä apua. Se on rohkeutta etkä ole vaivaksi (sitähän ehkä ajattelit 🙂 ). Ihmiset yleisesti auttavat mielellään kunhan vain pyytää, ajatusten luku on useimmille haastavaa.
Näe itsesi uudella tunteella, mitä teet, miten toimit, miten se näkyy….
Uskalla onnistua eli anna itsellesi lupa harjoitella, unohtaa välillä harjoitella ja sitten myös lupa onnistua, olla ylpeä itsestä.

Paras Sinä on juuri sinä, kaikkineen tunteineen ja ajatuksineen. Hyvä olla arjessa ympärillään asioita joista pitää. Luottamusta itseen ja itserakkautta positiivisella tavalla. Voit käydä kuuntelemassa Mariskan kappaleen” Itserakkausjuttuu“… alla pieni ote siitä:

“Olen vihdoinkin käsittänyt sen

Mä oon fiksu ja kivannäköinen

Kaiken hyvän todellakin ansaitsen

Mitä tielleni sattuu

Helppo muista on kyllä välittää

Mut itteänikin mun täytyy silittää

Lupaan täst edes aina yrittää….”

Uskalla onnistua, olet enemmän kuin uskot!

Ihania hetkiä arjessa,

Katja

Löydät aiheeseen liittyä kanavia:

Facebook: Paras Sinä – Believe in Yourself sekä Mielen Pelikirja ja instagram: @parassina @mielenpelikirja ja @thegamebookofmind

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyi vuonna 2021 Value Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta. Toimii usean urheilijan, joukkueen ja valmentajan mentaalivalmentajana.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

Stop

31.8.202031.8.2020Katja Pasanen

“Avaan koti-oven, lapset juoksevat vastaan. Innoisaan. Tervehtimään ja kertomaan päivän kuulumisia. Heidän päänsä notkahtaa, liike pysähtyy. Ilo hiljenee, lyhyt hymy vanhemmalle ja käännös ympäri… vanhempi puhuukin puhelimessa.”

Olin tuo vanhempi joskus vuosia sitten. Tulin kotiin usein puhuen puhelimessa työpuhelua, koska työni oli sellaista ja koska annoin sen olla sellaista. Jossain vaiheessa tajusin, että nämä hetket, hetket kun lapset tulevat vastaan, kestävät vain lyhyen aikaa… eivätkä he tee sitä kohta, jos en muuta omaa tapaani toimia. Tiedostin myös, että he tulevat tervehtimään, ja jos olen läsnä, niin kuulen kuulumiset ja heidän arkensa, ja yleensä ne kerrottua, palaavat huoneisiinsa iloisina. Heille on tärkeää, että olen tuon hetken läsnä. Itse haluan olla läsnä …ja voin tarvittaessa palata töiden pariin kun he ovat saaneet ensin oman hetkensä. Hehän ovat minulle kaikessa tärkeimmät, haluan myös osoittaa sen.

Tein itselleni stop-merkin ulko-ovelle. Päätin, etten avaa ulko-ovea ennen kuin olen valmis ja läsnä. Päätin etten ole puhelimessa sisään mennessäni. Sen jälkeen puhuin ne pihalla loppuun, autossa, sama se kuinka kauan kesti.

Tämä toimi meille. Kiitollinen, että tajusin sen tarpeeksi ajoissa.

Kiireen tunne

“Kiire. Inhoan kiireen tunnetta ja silti nyt kello tikittää eteenpäin. Vielä on pieni mahdollisuus ehtiä. Vedän happea ja yritän rauhoittaa sisäistä paniikkia joka nostaa päätänsä….”

Kiireen tunteesta on kirjoitettu aiemminkin, voit lukea useammasta eri kirjoituksista. Usein tuntuu ajaudumme seesteisemmänkin jakson jälkeen meille arjen suorittaminen tulee päälle. Mistä kiireesi syntyy? Onko tavasi toimia millä voit muuttaa kiirettä ja sen mukana tuomaa tunnetta. Kiire on tunne. Jos taas olet myöhässä tapahtumasta toiseen niin se on tapa toimia. Molempiin voimme itse vaikuttaa.

Päästää irti, pysäyttää

“Ehdin juuri ja juuri. Lennosta kopin penkille pari minuuttia ennen palista. Huokaan helpotuksesta. Päivän asiat pyörivät vielä takaraivossa vaikka pelipalis on käynnissä. Tunne, että on kiire tai työviikko takana seuraa koko pelin. Tuntuu etten ole läsnä. Ja kyllähän se näkyikin. Harmittaa.”

Arjessamme on paljon urheilijoita joilla on samaan aikaan huippu-urheilun vaatimusten kanssa menossa koulu tai työ. Valmistautuminen peliin tai harjoitukseen on tasa-painoilua arjen suorittamisten välillä. Ilman tietoista itsemme pysäyttämistä saatamme muuten suorittaa pelin paikalla ollen. Silloin läsnäolo, rutiinit ja niiden mukana tuleva itseluottamus saattaa jäädä vaiheeseen.

Ilman isompia työkaluja jo pelkästään pysähtyminen muutamaksi minuutiksi autossa tai vessassa ennen alkulämmittelyyn siirtymistä tai musiikin kuuntelu ja tietoisen läsnäolon hakeminen saattaa olla riittävä siinä hetkessä. Syvään hengittäminen tai jokin aiemmin kerrotun tyylinen läsnäoloharjoitus on hyviä pysäyttämisen keinoja. Näissäkin harjoittelu auttaa niiden käytössä.

Tärkeintä onkin tiedostaa oma tapa toimia suhteessa millaisella tunteella haluaa eri tilanteissa olla. Millaisen tunteen tuoda tilanteisiin sekä minkä tunteen jättää jälkeesi.

Tiedostetulla tunteella tilanteisiin,

Ihania hetkiä arjessa!

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Tekemättömyyden taito

24.6.202024.6.2020Katja Pasanen

“Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Tekemättömyyden taitoa

Lainasin Pelko ja epävarmuus vie energiaa kirjoitukseni loppuun alla olevaa,

Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille (1970) “Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Lause, ja twitter keskustelu, herätti silloin miettimään meidän tarvetta selittää tekemättömyyttä. Pysähtyminen ja olla läsnä tekemättä mitään on taito. Mutta miksemme osaa huomioida tätä taitoa.

Muistan joskus lapsuudesta hetkiä kun aika tuntui pitkältä ja tuli pitkästymisen tunne. Koska olet viimeksi ollut niin kauan paikallasi ja ilman somea tai muuta tekijää, että olisin huomannut tunteen?

To do-lista lomalle

Olemme tottuneet suorittamiseen. Kesälomallakin pitää ehtiä tehdä kaikkea kaappien siivouksesta kirpputoreihin. Sitten podemme huonoa omatuntoa kun lista, joka jää kakkoseksi “elokuvien joulupukin kaikkien maailman lasten lahjalistallekin” ja josta saamme suoritettua vain 95%.

Suoritamme jopa lomaa. Muuten koemme olevamme saamattomia.

Arki saattaa olla tasapainoilua “halun tehdä” ja voimavarojen riittämättömyyden välillä.

Pysähtyminen

Pysähtymisen äärellä olemme olleet ennenkin, mutta tänä keväänä se toteutui pakosta. Onko siitä jotain mitä voit jättää arkeesi. jokin tunne/havainto tai oppi? Näkökulma tai oivallus.

Koska olet vain ollut?

Kuunnellut. Ollut läsnä. Vain ollut ja havainnoinut.

Paikalla vai Läsnä on ollut usein aiheenani luennolla ja useassa blogissa. Silti taitoa pitää harjoitella kun kiireen tunne valtaa arkemme.

Kuitenkin luovuus ja oivallukset syntyvät useimmilla tekemättömyyden tilassa.

Pelko pysähtyä

“Jos lapsi pelkäisi kaatumista hän ei oppisi ikinä kävelemään.” (Valonöörit, F.Martela, iso suositus muuten kirjalle)

Mitä pelkoja tekemättömyys tuo sinulle? Minkä tunteen ja miksi?

Kun pysähdyt ja voimavarat latautuvat, mitä se antaa sinulle? Mitä voisit latautuneena antaa muille? Miten se saattaa vaikuttaa tekemiseesi?

Tekemättömyyden taito

Kirjoita itselle tekemättömyyden tarina.

(voit toki sanella sen puhelimeen, äänittää tai muulla tapaa mikä sopiikaan sinulle).

Anna tarinan tulla, “sana helinää” ilman kontrollia. Millainen on tekemättömyyden tarinasi, miksi, mitä tunteita se herättää…

Voit laittaa tarinan minulle nimettömänä tai nimellä, yhtään en julkaise mihinkään nimellä tms, mutta kiinnostuneena kuuntelen tarinasi ja palkitsen sinut, ilmaisella valmennuksella, kirjalla tai muulla lahjalla.

Laske siis sensuuri tai järjen ääni, estot, anna sanojen tulla. Ja uskalla pysähtyä. Saatat yllättyä.

Tekemättömyyden ja sopivan pysähtynyttä lomaa,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

21.5.202024.6.2020Katja Pasanen

Pientä viivettä ja Kun maailma on rikki kirjoittaessani en arvannut millainen matka on edessä.

Lähes seitsemän viikkoa meni kuin sumussa, ja samalla kuitenkin pysähdyksissä ja läsnä.

Tuona aikana oli ensimmäisen kerran vuosiin aikaa pysähtyä, ja samalla pelko vei energiaa ja oli läsnä arjessa.

”Tämä on paska duuni”

Lause jonka sanoin kollegalle suljettuani puhelimen suruaan itkevän omaisen puhelun jälkeen. Miten voit lohduttaa väistämättömän edessä. Kuunnella puhelimitse hyvästejä tai jakaa tuskaa ja pelkoa kun mitään ei enää ole tehtävissä.

Pelko ja epävarmuus oli läsnä joka päivä. Se syntyi epävarmuudesta suojaustemme riittämättömyydestä, tietojen jatkuvasta muuttumisesta ja faktoista maailmalta. Meillä oli yhteinen huoli potilaista, omista läheisistä ja omasta terveydestä. Pelko.

Kollegoita sairastuu ja altistuu. Lisää epävarmuutta. Yhdessä kuitenkin vitsailemme, jaamme pelkoa, yritämme pärjätä.

“Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista.”

Maailma jatkaa kulkuaan

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Vapaapäivien (sairaalasta), ja iltojen hetket urheilun parissa antoivat mahdollisuuden olla läsnä hetkessä, vanhassa arjessa, ja keskittyä vain siihen hetkeen. Valmistautua urheilijan kanssa tulevaan epävarmuudenkin hetkellä. Keskittyä häneen tai joukkueeseen.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan.

Ympärillä törmäsi kaupoissa tai mediassa välinpitämättömyyteen tai ajatusmaailmaan, ehkä ymmärrettävää henkilöltä joka ei ollut nähnyt samaa kuin me viruksen keskellä. Oli hetkiä jolloin teki mieli huutaa ”ettekö tajua mitä se voi tehdä.” Mutta se olisi ollut oman pelon ja epävarmuuden purkamista, näimme työssä niin erilaisen puolen kuin muussa arjessa oleva ihminen.

Pelko ja epävarmuus vie energiaa

Monta kertaa viikkojen aikana teki mieli kirjoittaa koska kirjoittaminen on myös rentouttavaa. Mutta samaan aikaan oli kuin näkymätön lukko käsissä eikä pystynyt kirjoittamaan.

Elämä yksinkertaistui. Työ sairaalassa. Työ kotona urheilun ja yritysten kanssa. Lepo. Nukkuminen. Palautuminen. Ainoa liikkuminen oli automatka töihin ja takaisin. Koti. Sairaala. Lepo. Urheilu.

Tämä aika oli oppimatka. Pelko ei ole väistynyt. Se on takaraivossa. Ensijärkytyksen aalto vain lievenee. Milloin tulee toinen aalto. Epävarmuus on läsnä. Hengityssuojaiminen ärsyttämät posket ovat punaiset ja ihottumassa. Samaan aikaan vedämme henkeä ja lataamme akkuja.

Maaliskuusta tähän hetkeen

Eilen oli ensimmäinen kerta kun latasin kelloni ja ulkoilutin sitä huhtikuun alun jälkeen. Tänään on ensimmäinen päivä kun kirjoitan. Tällä viikolla olen ensimmäisen kerran tuntenut viikkoihin muutakin “päätunnetta” kuin väsymystä ja epävarmuutta.

Olen monen muun tapaan leiponut enemmän kuin vuosiin, se on antanut jotenkin tekemistä ilman ajatusta.

Kirjani julkkarit piti olla viime viikolla. Ne ovat nyt siellä syksyllä kuten kustantajan muutkin julkaisutapahtumat. En poistanut kalenterista ”countdownia” julkkareihin vaikka tieto siirtymisestä tehtiin jo heti koronan alettua. En poistanut muitakaan tapahtumia, ne muistuttivat ”vanhasta” arjesta. Mutta oikeastihan ei ole vanhaa ja uutta arkea. On vain tämä hetki.

Pientä viivettä… voi olla tai sitten ei, nyt mennään hetkessä. Jos jotain aika on muistuttanut, kuuntele itseäsi ja kehoasi. Anna itsellesi aikaa. Ole läsnä itsellesi ja muille. Huomaa asiat jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Ihania hetkiä sinulle,

Katja

Ps. Tämä oli minun matkani tähän hetkeen, lyhennellysti. Tänään twitterissä oli eräällä henkilöllä mietintä miten ei saanut tehtyä suunniteltuja asioita koronan aikana ja pyytäen huumorillisesti apua “tekosyyhyn”. Joku oli lainannut kommenteihin Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille (1970) “Aamulla liian uninen. Päivällä liian kiireinen. Illalla liian väsynyt. Ja yöt nukkuu.”

Lause ja keskustelu herätti miettimään meidän tarvetta selittää tekemättömyyttä. Pysähtyminen ja olla läsnä tekemättä mitään on taito. Palataan tähän myöhemmin. Milloin? En tiedä. Ehkä jossain seuraavissa blogissa tai joskus myöhemmin. Pientä viivettä :D.