(Tämä kirjoitus on tehty aiemmin toiseen yhteyteen, nyt muokattuna tänne. )
¨” Jalat eivät luistele vaan ihminen jolla on ajatus ja mieli laittavat jalat luistelemaan.”
Alpo Suhonen, Mielen Pelikirja, Value Books 2021
”We love our sport”
”We love our sport”, tokaisi kanadalainen ystäväni vastaukseksi kun ihmettelin hänen maanmiestensä innostuneisuutta urheilulajista riippumatta, mitä vain urheilua mediasta tuli niin he kannustivat omiaan. Kannustaminen. Yhdessä eläminen. Tunne. Kun puhutaan Meidän Urheilusta niin yllä oleva näkökulma ja tapa katsoa urheilua yli lajirajojen, meidän urheilua, on myös oma ajatukseni, intohimoni ja lähellä sydäntä. Tykätä urheilusta.
Kyse ei ole yhden taidon tai lajin kannattamisesta vaan elämäntavasta, ajatuksesta sekä urheilun innosta ja urheilijan kasvamisesta halutessaan saavuttaa potentiaalinsa. Rakastan tehdä töitä urheilun parissa tai urheilun näkökulmasta ja olen saanut mahdollisuuden tutustunut urheilun kenttään yli lajirajojen, yli kaksikymmentä vuotta ja hyvin monissa rooleissa (työskennellyt mm. valmentajana, valmennuspäällikkönä, liitoissa valmentajien kouluttajana ja aluevalmentajana, hallituksen jäsenenä, muissa rooleissa kuten äitinä jne).
Millaista on meidän urheilu Suomessa tai millaista haluaisimme sen olevan valmentajuuden näkökulmasta? Kirjassani Mielen Pelikirja, käydään läpi valmentajuutta ja johtamisen filosofiaa, herätellään pysähtymään miettimään millaista oma valmentajuus voisi olla, riippumatta millaista se on nyt.
Urheilussa meillä puhutaan paljon arvoista ja urheilua ohjaa välittäminen sekä innostus. Se on tietyllä tavalla intohimoa, hyvässä ja ei niin hyvässä. Valmentajan roolin arvostus on kasvanut ja sen osaamisen tunnistaminen on edennyt sekä etenee. Valmennuksen kehittämisen näkökulmassa valmentajat haluavat kehittää itseään monipuolisesti ja valmentajuudessa tunnistetaan myös oman kasvun merkitys jotta voidaan auttaa urheilijoita kasvamaan. Mutta paraskin valmentaja tarvitsee muita.
Olemme mielestäni menossa kohti kokonaisvaltaista valmennusta, meillä on ihminen kentällä ja sen ulkopuolella. Tällä hetkellä urheilu on osittain muutoksessa, ja koen, että juuri sen yksi tuleva perusta on, että se on tutkivaa, kehittyvää ja avointa. Tutkivaa myös oman toiminnan ja ympäristön kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena haluta tehdä hyvää, tehdä asioita yhdessä yli lajien, sisältäen tiimien monipuoliset osaajat. Yhden ei tarvitse osata kaikkea vaan vahvuus tulee tiimistä joka haluaa samaa.
Tällä hetkellä meillä on seuratasolla välillä niukasti resursseja, se vaikeuttaa ja uuvuttaa helposti, toimijoilla on riittämättömyyden tunnetta, mutta silti urheilun parissa on paljon osaamista ja innostusta joilla saamme asioita edistettyä koko ajan. Vielä enemmän yhdessä tekemällä kuitenkin voisimme saada enemmän. Se, että pyytää apua, katsoo uusia näkökulmia ja pysähtyy miettimään voi kiireen keskelläkin olla paras kiireen poistaja juoksemisen sijaan.
“Paraskin valmentaja tarvitsee muita.”
Urheilijalähtöinen/-keskeinen valmentaminen
Valmentaminen on vuorovaikutusta, luottamukseen perustavaa ja yhteistyötä. Urheilijalähtöisessä valmennuksessa valmentaja auttaa urheilijaa kasvamaan ja innostumaan omasta kehittymisestä, ottamaan vastuun, näkemään kehittymisen paikkansa ja huomaamaan hyvät asiat. Auttaa urheilijaa kehittymään niin lajissaan kuin ihmisenä. Se on oivalluttamista ja innostamista, yhdessä tekemistä ja auttamista, motivaatiota ja kasvattamista urheilijan arkeen. Se tarkoittaa usein tuntemista, eli valmentaja tuntee urheilijansa ja tunnistaa tekijöitä jotka vaikuttavat urheilijan kehittymiseen. Tuntemista myös tunneälyllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kyseinen vuorovaikutussuhde rakentuu luottamukseen. Mistä luottamus syntyy meidän ympäristössä ja mistä pelot? Näistä on ollut blogeissa aiemminkin, kuten myös Mielen Pelikirjassa jossa Joni Petrell kertoo miten kohtaa tietoisesti jokaisen pelaajan joka viikko muutenkin lajiharjoituksen näkökulmasta. Kun kyseessä on vuorovaikutus ja luottamus voi pysähtyä miettimään esimerkiksi miten olla lähestyttävä, jos…olen energinen / jos olen väsynyt /jos minulla on kiire /…jos…
Meidän tulisi luoda urheiluun toimintaympäristö jossa pysähtyminen, moninaisuus ja oivalluttava valmennus on mahdollista ja siksi koen, että siihen kuuluu myös valmentajan ammattitaidon lisäksi huolehtia hänen jaksamisestaan. Väsynyt valmentaja ei huomaa asioita eikä jaksaminen riitä niiden huomioiden korjaamiseen tai kehittämiseen. Riippumatta ympäristöstä kukaan meistä ei huomaa samalla tavalla asioita väsyneenä kuin virkeänä.
“Kukaan meistä ei huomaa samalla tavalla asioita väsyneenä kuin virkeänä.”
Koen, että urheilijakeskeinen valmennus on ihmisyyden huomioimista, meillä kaikilla on arki urheilun ympärillä, riippumatta roolista, ja mitä paremmin hallitsemme kokonaisuuden ja mitä paremmin osa-alueet tukevat toisiansa, sitä paremmin pystymme urheilemaan ja tekemään asioita urheilun ympärillä. Lainaan kirjastani Alpo Suhosen toista ajatelmaa, että estradilla on ihmiset, ei vain lajia edustava hahmo. Tämä ajatus koskee niin huoltajaa, valmentajaa kuin pelaajaa. Kun huomioimme yksilön niin usein muutkin asiat kulkevat kohti tavoitetta.
Saksa Miesten jääkiekon MM-kisat 2017 ja Pro CoachK lanseeraus
Arki
Osaamista meillä on paljon ja koen, että valmennuksessa voisimme saada enemmän yhdessä tekemällä, jakamalla tieto-taitoa ja resursseja eli jaksamisen ja kokonaisuuden huomioimisen lisäksi tiedon tuominen helposti käytäntöön. Mainitsinkin aiemmin, koen, että meillä on paljon tietoa asioista, mutta se ei aina ole muodossa jota olisi arjessa helppo käyttää tai joskus tieto tulee muodossa jota ei käytä arjessa niin sen käyttöön ottaminen on haaste. Miten siirrämme tiedon sinne minne se tarvitaan? Ehkä ensimmäinen askel eli tuoda tieto sellaiseen muotoon joka sisäistetään, pysähdytään miettimään tarve, istutaan alas ja mietitään suunta ja puhutaan puheella joka on yhteinen. Kuten kaikki kehittyminen, kehitys lähtee tarpeesta ja halusta kehittyä, millaisia toimia tai ajatuksia sinulle syntyy, mitkä asiat auttaisivat arjessa?
Tunnetta riippumatta ympäristöstä
”We love our sport” on itselleni myös tunnetta ja siinä olevien osa-alueiden kehittämistä. Se ei ole vain urheilussa vaan kaikessa ympäristössämme. Se voi olla yhteinen tiimin työilmapiiri ja tunne jolla siellä ollaan, tunne jolla tullaan tilanteeseen ja jätetään jälkeemme. We love our sport on meidän yhteinen hanke, miten voimme yhdessä kehittää urheilua, mutta tuoda myös sen hyviä puolia kaikkeen arkeemmme?
Laita viestiä katja@ katjapasanen.fi mitä ajatuksia kirjoitus herättää.
Ihania arjen hetkiä, urheilulla ja ilman,
Katja
Muut kanavat:
Facebook: Paras Sinä – Believe in Yourself sekä Mielen Pelikirja ja instagram: @parassina @mielenpelikirja ja @thegamebookofmind
Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.
Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyi vuonna 2021 Value Books kustantamana.
Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta. Toimii usean urheilijan, joukkueen ja valmentajan mentaalivalmentajana.
Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.
Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.
