Muiden tsemppari, itsensä kritisoija

kannustus

Vieraskynä: Heidi Maria

” Mitkä asiat ovat vaikuttaneet toisten kannustamisen syntymiseen?”

Ensimmäinen hetki

Yritän muistella hetkeä, jolloin olisin ensimmäisen kerran ollut joko omasta tai ulkopuolisen toimesta kannustava, auttava tai toista tukeva. Ensimmäinen muistamani hetki on ala-asteelta. Istuimme oppitunnilla, kunnes luokkaamme tuli rehtori kutsuen minut käytävälle. Tilanne oli yllättävä koska tiesin etten ollut tehnyt mitään ”väärää”, sillä vaikka olinkin takapulpetin puhelias ja ajoittain melko vilkaskin tyttö, niin en kuitenkaan uskaltanut toimia vasten auktoriteetteja.

Käytävässä minua odotti tyttö äitinsä kanssa. Rehtori esitteli meidät toisillemme ja kertoi, että minun tehtäväni olisi seuraavaksi esitellä tytölle koulua ja muu luokka. Olisin hänen tukenaan tässä hänelle uudessa tilanteessa. Olin tuolloin 9- vuotias. Lisään vielä, että tästä tytöstä tuli yksi parhaimmista ystävistäni ja olen hänen lapsensa kummi.

 

Toisen hymy

Olen vasta nyt jälkikäteen ymmärtänyt, kuinka vuosien varrella olen tiedostamattani toistuvasti hakeutunut tilanteisiin, joissa olen saanut toimia ryhmän vetäjän roolissa. Päiväkodissa työskennellessäni sain vanhemmilta usein kiitosta siitä, miten olen osannut olla heidän vasta päiväkodin aloittaneille 3- vuotiaille lapsilleen turvallinen lastenhoitaja, joiden sylissä lapsi ei aamulla vanhemman lähtiessä itke vaan vilkuttaa iloisesti hymyillen. Toisenlainen palaute tuli kun valmensin urheiluseuran 10- vuotiaita poikia ja kerran erään pojan vanhempi tuli sanomaan kuinka hän on kiitollinen siitä, että ensimmäistä kertaa valmentaja keskittyy lajin opettamisen lisäksi myös lasten henkiseen kasvuun ja sen tukemiseen, siten tsempaten lasta kokonaisvaltaisesti.

Näiden sanojen myötä jäin pohtimaan omaa toimintaani, mitkä asiat ovat toisten kannustamisen syntymiseen mahdollisesti vaikuttaneet?

kannustus

Kannustaminen

Oivalsin, että siskoni tyttären harrastaessa aktiivisesti taitoluistelua, ihailin aina tutun luisteluperheen äitiä, joka kehui tyttöjä toistuvasti. Näin niiden positiivisten sanojen vaikutuksen tyttöihin, jotka olivat siinä iässä, jossa minäkuva vahvistuu mutta ympäristön, etenkin kisaympäristön paineet ja arviointi saattavat murtaa itseluottamusta ja minäkuvaa.

Halusin tulla yhtä kannustavaksi, yrittäen tarjota tukea ja onnistumisia jokaiselle, jonka kanssa tekisin töitä, joita valmentaisin tai jotka olisivat osa sosiaalista piiriäni. Ja näin olen pyrkinyt elämässäni toimimaan ja olen siinä onnistunutkin, sillä vuosien varrella olen saanut kiitosta siitä, miten tsemppaan ja kannustan, en vain osaa sitä toteuttaa itseeni, josta päästäänkin nyt otsikon jälkimmäiseen osaan. Itsekriittisyys voi olla parhaimmillaan eteenpäin työntävää ja itsensä kehittämiseen motivoivaa mutta pahimmillaan jatkuvaa itsensä soimaamista ja omien kykyjensäepäilemistä, joka on todella uuvuttavaa.

 

“Ongelma onkin kuitenkin siinä, että hyvät sanat eivät tavoita minua koska en usko niihin.”

Paras fani

Miksi en voi olla oman itseni paras fani, kannustaja ja onnistumisista iloitseva? Tai edes uskoa, jos joku toinen antaa minulle hyvää palautetta siitä, miten olen toiminut.

En usko itseeni ja siksi olenkin monesti sanonut, että tarvitsen ihmisen, jonka kautta peilaisin itseni ja näkisin sen hyvän, jota minussa on. Ongelma onkin kuitenkin siinä, että hyvät sanat eivät tavoita minua koska en usko niihin, mutta niinhän se on, ettei kukaan voi korjata sitä mitä olen vuosia omaan ajatusmaailmaani juurruttanut. Minun itseni pitää tehdä sen muuttamiseksi iso työ, sen työn olen onneksi jo aloittanut, josta seuraavaksi yksi esimerkki. Pari vuotta sitten kirjoitin joka päivä lapulle mistä olen kiitollinen tai missä olen mielestäni onnistunut, näiden positiivisten sanojen myötä halusin korostaa itselleni kaikkea sitä hyvää, jota tunsin tai asioita, joissa olin onnistunut.

Viime vuosi olikin sitten työkuvioiden myötä muutosten vuosi. Uuden asian äärellä oleminen oli varmasti helpompaa aiemman vuoden positiivisten asioiden tuoman itseluottamuksen kohentumisen jälkeen. Uusia toimintatapoja, ihmisiä ja tilanteita tuli paljon ja mietinkin silloin uutta työtä aloittaessa, ”kunpa tämä asia olisi pian minulle uusi rutiini”, pian tarkoitti kohdallani vuotta.

Toistot luovat rutiinin. Vuoden aikana itsekriittisyys nosti monesti päätänsä ja mietinkin useasti, että olen unelma-ammatissani mutta onko se kirjaimellisesti vain unelma, jota en taitojeni vuoksi koskaan tavoita? Tämän epävarmuuden tai ehkäpä juuri sen vuoksi koin uuden ympäristön sellaiseksi, jossa olin kuin taitoluistelukisojen kaltaisen tuomariston edessä, jokainen liikkeeni, ”pyllähdykseni” ja kaikki ulosantini arvioitiin. Harva sanoi, että jos tein jotain hyvin.

Sano kaikki hyvä ääneen

Monesti rakentavaa palautetta on helpompi antaa kuin kiitosta tai kehua, sen olen huomannut niin itsessäni kuin muissakin ja siksi olen ottanut yhdeksi motokseni; ”sano kaikki hyvä ääneen” joka toimikin pohjana toteuttamalleni idealle. Aloitin töissäni ”laitetaan hyvä kiertämään”- arvonnan, joka perjantai arvoin yhden työntekijän, jolle edellisen viikon arvottu tai minä ostin jonkin herkun. Näin saatiin kirjaimellisesti hyvä kiertämään ja samalla muistettiin työkaveria hauskalla tavalla.

Viime vuoden lopussa elämääni tuli yllättäen henkilö, joka tahattomasti toimi peilinäni, niin tiedän, sitähän olin aina toivonut! Hän näytti ja kertoi että minusta kyllä on unelmatyöhöni ja teen työni hyvin vaikka välillä tuntuisikin muulta. Kerrankin uskoin kuulemani kehut. Osaksi hänen rohkaisullaan ja kannustuksellaan itsekriittisyyteni hellitti hieman otettaan ja vahvistuin henkisesti.

Nyt kun pohdin mennyttä, niin ymmärrän että viime vuoden loppu valmisti minua tätä vuotta varten. Olen nyt saanut työssäni vastuuta sekä mahdollisuuden toimia jälleen ryhmän vetäjänä, tehdä sitä, missä rehellisesti sanottuna koen olevani hyvä. Haluni kannustaa muita on niin suuri, että uskallan sen vuoksi hypätä aina uudelleen uuteen tuntemattomaan ja asettamaan itseni alttiiksi pahimmalle vastustajalleni eli minulle itselleni. Onnistun kun toiset onnistuvat ja olen saanut olla osana hänen tai heidän onnistumistaan.

Muistetaan laittaa hyvä kiertämään sanoin tai teoin, sillä meistä jokainen ansaitsee kuulla aiheuttavansa hyvää, eikö?

Vieraskynä

Minkälaisia keinoja sinulla on itsesi tsemppaamiseksi?

-Heidi Maria

 

Vieraskynä -sarja on tekstejä jotka nousevat kirjoittajien arjesta. Jos haluat jakaa kirjoituksiasi ole yhteydessä Katjaan.

 

Facebooktwitterlinkedin

Kun mikään ei riitä 2, itsekriittisyys

” Mä tein loistavan suorituksen. Kaikki tuuletti ja kehui. “nyt sä voit mennä seuraavalle tasolle” tai “tästä on hyvä jatkaa”. Minne? Mietin mielessäni, minne. Miten jatkaa, mä en yhtään tiedä miten mä tein tuon. Miten mä voin jatkaa paremmin…Tuntuu, että hengitys salpaa, ei mitään hajua miten jatkaa. Pää hajoaa pelkästä ajatuksesta ja kurkkua kuristaa. Treenit on sen jälkeen menneet ihan penkin alle, tuleva koitos jännittää sikana.”

“Mä vaan turhaudun. Kun tuntuu ettei onnistu niin se ärsyttää ja turhaudun itseeni. Haluan vaan niin kovasti onnistua ja pelata aina vain paremmin.”

“Miten siihen kiitokseen jää koukkuun. “

Kannattako iloita onnistumisesta?

Yllä olevia esimerkkejä löytyy useita. Kun haluaa tehdä paremmin ja paremmin niin välillä huomaa, että onnistumiset jää huomaamatta. Aihetta sivuttu aiemmin, löydät kirjoituksen tästä.

Kun on niin kova halu tehdä asioita paremmin unohtuu, että huomaamalla myös hyvä pääsee vielä pidemmälle.

Välillä syynä saattaa olla pelko iloita, “ettei nouse pissa päähän” tai “ylpisty”. Mutta kärjistysti sanoen,  eihän se nouse, jos tiedät, että olet tehnyt töitä asian eteen ja jatkat työtä. Kun pysähdyt onnistumisen äärelle niin voit miettiä missä olet onnistunut ja nauttia tunteesta. Se itseasiassa auttaa sinua tulevaisuudessa hyödyntämään huomioita uudelleen onnistumisessakin.

Maailma on täynnä asioita jotka voisimme tehdä paremmin tai oppia vielä enemmän. Totta. Mutta se ei poista todellisuutta, että asiat pitää oppia järjestykseksessä, etkä voi hypätä 10m, jos et osaa hypätä. Etkä voi oppia hyppäämään, jos et osaa ponnistaa. Ja et voi oppia ponnistamaan, jos et osaa seistä….jne. Kankea ja kärjistetty esimerkki, mutta sisältö toivottavasti löytyy. Siksi onnistumisten huomaaminen välissä on tärkeää. “Mä osasin” eikä “mitä voin tehdä enemmän” tai “miksi en hypännyt heti 10m”.

Oppimiseen kuuluu myös tasaiset vaiheet jolloin taito sisäistyy. Ole siis onnellinen hetkistä kun opit. Kun tietää mitä osaa ja mitä ei niin on helpompi harjoitella. Ja kummassa mielen tilassa opit paremmin? Harmistellen mitä et osaa vai iloiten onnistumisesta ja tunteella, että opit. Kumpi tunnetila antaa virtaa ja katsoo eteenpäin?

Kannattako siis iloita onnistumisesta?

Muutos vaatii aikaa… ja jälleen, myös pysähtymistä.

 

“Anna itsellesi lupa epäonnistua jotta voit onnistua.”

 

Viisi harjoitusta muutokseen

Seuraavassa muutama kohta joilla pääset alkuun:

  • Vahvuuksien huomaaminen
  • Näkökulmat
  • Lupa epäonnistua
  • Oppiminen
  • Mielikuva

Aiemmin kirjoitin omien ja toisten vahvuuksien huomaamisesta. Siitä on hyvä alkaa.

Toinen asia, näkökulmaa epäonnistumiseen. Mikä mielestäsi on virhe? Mitä huonoa on virheestä, mitä hyvää? Millaisen mahdollisuuden epäonnistumisesta oppiminen antaa? Mitä on onnistuminen? Millaisen tunteen se antaa ja mikä määrittää onnistuneen suorituksen? Miten huomaat onnistumisen?

Anna itsellesi lupa epäonnistua. Usein ennen kuin osaamme jotain, meidän tulee harjoitella. Ja kun harjoittelemme niin en tiedä yhtään ihmistä joka oppisi uuden taidon heti ensimmäisellä täydellisesti. Eli epäonnistuminen kuuluu onnistumiseen. Anna itsellesi lupa epäonnistua jotta voit onnistua.

Ota oppi matkaan. Kun epäonnistuminen tulee, jos tilanne sellainen, niin mieti mielessä mitä voi tehdä seuraavalla kerralla toisin.  Huomaa myös tilanne mistä olet lähtenyt. Oletko kehittynyt yhtään aloittamisesi jälkeen. Miten olet?

Mielikuva, näetkö itsesi onnistumassa. Sulje silmät ja hengitä rauhassa. Voit tehdä keskittymisharjoituksen ensin.  Rauhoittumisen jälkeen näe itsesi tekemässä onnistunut suoritus. Miltä se tuntuu. Mitä kuulet ja tunnet. Voit katsoa itseäsi myös muiden silmin, yleisön, joukkueen, valmentajan… Nauti tunteesta.

Lisäksi tähän voidaan rakentaa työkaluja itsepuheen, tunnemuutoksen, rutiinien ja tavoitteenasettelun kautta. Kuuntele omaa sisäistä puhetta. Miten puhut itsellesi näissä hetkissä ja miten haluaisit puhua.

Aiempia kirjoituksia  Jännityksestä, kiitoksen vastaanottamisesta, suoritustunteesta ja rohkeudesta löydät sanojen alta.

Kukaan ei onnistu aina tekemään 110% suoritusta. Määritä siis itsellesi onnistumisen kriteerit ja huomaa myös oppimisen asiat matkalla onnistumiseen.

Onnistumisen hetkiä,

Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Mielen Pelikirja Valmentavasta johtamisesta sekä Urheilijan mielen pelikirja ilmestyy vuonna 2020 Basam Books kustantamana.

Luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

 

 

 

 

Facebooktwitterlinkedin