Olipa kerran puunhakkaaja, joka ilmaantui tekemään töitä savotalle. Palkka oli hyvä ja työolosuhteet vielä paremmat, joten puunhakkaaja ajatteli saaneensa hyvän työpaikan.

   Ensimmäisenä päivänä hän meni esittäytymään työnjohtajalle, joka antoi hänelle kirveen ja osoitti hänelle alueen metsästä.

   Mies meni innokkaana kaatamaan puita.

Yhden ainoan päivän aikana hän kaatoi kahdeksantoista puuta.

• Onnittelen, sanoi työnjohtaja. – Jatka samaan malliin.

   Työnjohtajan sanojen innoittamana puunhakkaaja päätti parantaa suoritustaan seuraavana päivänä. Niinpä sinä iltana hän meni nukkumaan hyvin varhain.

   Seuraavana aamuna hän heräsi kaikkia muita aikaisemmin ja meni metsään.

   Mutta vaikka hän teki töitä kaikella päättäväisyydellään, hän ei onnistunut kaatamaan viittätoista puuta enempää.

• Olen varmaankin väsynyt, hän ajatteli. Ja päätti käydä nukkumaan auringon laskiessa.

   Kun hän heräsi aamun sarastaessa, hän oli päättänyt rikkoa kahdeksantoista puun ennätyksensä. Sinä päivänä hän onnistui kuitenkin kaatamaan vain puolet eli yhdeksän puuta.

   Seuraavana päivänä hän kaatoi seitsemän puuta, sitten viisi ja viimeisenä päivänä koko ilta kului siihen, että hän yritti kaataa päivän toisen puun.

   Puunhakkaaja oli huolissaan, mitä työnjohtaja sanoisi. Hän kertoi työnjohtajalle mitä oli tapahtunut ja vannoi ja vannoi, että oli ponnistellut pyötymiseen saakka.

   Työnjohtaja kysyi häneltä: ”Milloin viimeksi teroitit kirveesi?”

• Teroitin? Ei minulla ole ollut aikaa teroittaa kirvestäni: minulla on ollut liian kiire kaataa puita.

 Jorge Bucay kirjasta; Kuuntele tämä tarina