“Valmentaja vaikuttaa urheilijaan enemmän kauden aikana kuin moni muu koko elinaikanaan.”

Palasin viime joulun joulukalenterin teksteihin valmentajuudesta. Kuten sanotaan, “valmentaja vaikuttaa valmennettavaan enemmän kauden aikana kuin moni muu koko elinaikanaan.”

Valmentaminen

Mitä on valmentaminen?
Mitä on itseluottamus?
Mitä on motivaatio?
Millainen valmentaja olen?
Miksi valmennan?

Tuttuja sanoja ja mietteitä, mutta koska viimeksi niiden äärelle on ehtinyt arjessa pysähtyä.

Jokainen muistaa lapsuuden ja nuoruuden erilaiset opettajat ja valmentajat, joskus heidän sanoillaan on ollut jopa vaikutusta aikuisiän valintoihin.

Millainen valmentaja haluat olla?

Ei ole yhtä tapaa valmentaa, mutta miten tiedostat millainen haluat olla ja miten sinne pääsee? Millä tunnistat urheilijoiden eri motivaatio tekijät ja huomioit heitä myös yksilöinä ilman, että se tuntuu vievän kaiken aikasi ja jaksamisesi.

Kuten tiedämme, valmennus ei rajoitu harjoitus-ja ottelutapahtumiin vaikka ne näkyvät ulospäin. Oman toiminnan tiedostaminen auttaa myös jaksamaan.

“Kaiken perusta on valmentajan oma halu kehittyä”

Millaiset muistot sinä haluat jättää jälkeesi?

Koen, että vuorovaikutukseen ei päästä ennen kuin huomaamme omat tapamme toimia. Kun tunnistamme omat tapamme niin tiedostamme miten viestimme, reagoimme ja toimimme. Sen  jälkeen voimme vaikuttaa muiden.

Psyykkinen kehitys

Vuorovaikutustaidot

Mitä ovat vuorovaikutustaidot…
Vuorovaikutustaitoihin luetaan niin kuuntelu-  kuin itseilmaisuntaidot, tunnetaidot, ongelmanratkaisutaidot aina yhteistyötaidoista ja ryhmädynamiikkaan. Keskeisiä valmentajalle, mutta myös kaikkeen arkeemme. Kaikkia niitä voi myös tiedostaa ja harjoitella.
Ajattelutapamme vaikuttaa motivaatioomme ja ohjaa valintojamme, käytöstämme ja toimintaamme. Siksi aloitamme verkkokurssimme valmentajuudenkin osuuden pysähtymisestä millainen olen, miten reagoin ja miksi.

Kun valmennamme joukkuetta valmennamme myös yksilöitä olemmalla oma itsemme.

Parasta-Esille-Sinusta

“Make a golden impression” J.Afremow mainitsee puhuttaessa kaikki elekielestä tekemiseen.

Asia on aina kiinnostanut minua ja siksi olenkin käyttänyt sen ympärillä aikaa useamman kauden. Tutkimisen seurauksena syntyi Pro CoachK-palvelu jossa on luotu työkaluja valmentajuuden ympärille. Voit lukea siitä lisää palvelun sivuilta.  Se on apuväline, työkalupakki ja kaikki koostettu yhteen, mutta siltikin kaiken perusta on valmentajan oma halu kehittyä.

“Tämä pitäisi olla joka juniorijoukkueessa ja seurassa.”

Jukka Jalonen

 

 

Tsemppiä mietintään ja loistavaa viikkoa,
Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta. Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. Palvelu ProCoachK  lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi. LinkedIn Katja Pasanen.

Artikkeli kuvineen (c) Katja Pasanen

Facebooktwitterlinkedin

“Hänen tekisi mieli kertoa, että hän on oikeasti ihan iloinen kavereiden kanssa, mutta nyt häntä jännittää. “

Ystävät - lapset - nuoret - tunnetaidot

”Mörri möykky tanssii ja ruokopilli soi, ruokopillin tahdissa tanssiakin voi…” Tyttö istuu keinussa yksin ja päässä  soi tuttu sävelmä. Syksyinen sää, maa on ruskea, luonto sopii hyvin yhteen hänen mielensä kanssa. Edessä on taas muutto… vaikka isä lupasi, että viimeinen, niin hän ei vielä usko.

Ei sillä, ei hän täällä ehtinyt montaa kaveriakaan saada kun kielikin oli niin outoa, mutta silti. ”Mörri möykky tanssii ja ruoko pilli soi….” miksi jotkut laulut soivat päässä, tyttö miettii ja keinuu hiljaa.

 

Jännitys

Kun uuden koulun logona on lepakko, voiko paikka olla normaali, miettii tyttö astellessaan pihaan.

Tilanne on samaan aikaan tuttu ja pelottava. Hän on kokenut kyllästymiseen asti uuteen kouluun menon ja silti se aina jännittää…. Tai joo , pelottaa. Mitä jos taas kohta muutetaan tai ehkä yhtä pelottavaa, mitä jos jäämme tänne. Millaista se olisi. Mitä, jos hän ei juuri täällä viihdykkään… tai saa yhtään kaveri. Miksi ei vain voitu jäädä sinne mistä kaikki hänen muistoissaan alkoi, tyttö miettii ja heilauttaa ajatuksissaan hieman vihaisestikin päätään. Suru näkyy hänen kasvoistaan vaikkei hän sitä tiedostakaan.

“Hänen tekisi mieli kertoa, että hän on oikeasti ihan iloinen kavereiden kanssa, mutta nyt häntä jännittää.”

Päivän viimeisellä tunnilla tyttö istuu viimeisessä pulpetissa näyttäen samaan aikaan surulliselta ja hämilliseltä. Päivä on kulunut esittäytyen jokaiselle opettajalle ja luokalle, hän on ollut huomion keskipisteenä vaikkei se tunnu kivalta ja yrittäen muistaa muiden nimiä. Hänen tekisi mieli kertoa, että hän on oikeasti ihan iloinen kavereiden kanssa, mutta nyt häntä jännittää. Jännitys puristuu kurkkuun ja saa sanat takeltelemaan. Ja jos hän miettii sitä hiemankin niin hän tuntee kuinka posket punoittavat. Välillä hän illalla miettii ennen nukahtamista kuinka haluaisi olla reippaampi ja rohkeampi. Sellainen kuin hän on nähnyt joidenkin muiden lasten olevan.

Opettaja puhuu jotain mikä on mennyt häneltä aivan ohi. Samassa kello soi ja ilmoittaa päivän päättyneen.

Lei

Hän kerää tavaransa ja lähtee ulos luokasta. Kulkiessaan kohti pihaa hän tuntee kevyen tönäisyn kädessään.  Katsoessaan hän näkee sievät ystävälliset tytön kasvot jotka hän tunnistaa luokassa olleeksi tytöksi.  ”Hei Lei” hän sanoo. Nimien muistamisessa hän on jo kehittynyt aika hyväksi, ihan oman muistiiinpainamisharjoituksensa avulla.

”Hei”, vastaa tyttö, ”kiva, että tulit meidän kouluun.” ”Ajattelin, ettet ehkä tunne täältä ketään niin voisin auttaa sinua tutustumaan, jos haluat.”

Siitä alkoi ystävyytemme. Lei oli saanut nimensä tähtisodan Prinsessa Leian mukaan, nauroimme usein, että onneksi hänen vanhempansa eivät pitäneet Pekka Puupään Justiinasta.

“Lei oli saanut nimensä tähtisodan Prinsessa Leian mukaan, nauroimme usein, että onneksi hänen vanhempansa eivät pitäneet Pekka Puupään Justiinasta.”

Hän tutustutti minut ystäväpiiriinsä ja parhaaseen kaveriinsa Nilsiin. Olin edelleen todella ujo ja koulun esitykset ovat minulle painajaisia.

Uusi materiaali ja tunnetaidot

Kirjoitus on ote uudesta materiaalistani jossa tarinoiden kautta puramme erilaisia tunnetiloja. Uudet verkkokurssit ja materiaalit ilmestyvät syksyllä 2019 ja lisää vuoden 2020 aikana.

Koulut ovat taas alkaneet ja uusi ympäristö sekä sen mukana tuoma jännitys on ollut monelle arkea. Jännityksen hallinnasta on kirjoituksia aiemminkin, tässä sivuamme asiaa hieman tunnetaitojen näkökulmasta.

Tunne on tärkeä. Tunteen tunnistaminen ja kohtaaminen, hyväksyminen. Kun tunteet kohtaa ja harjoittelee niiden käsittelyä ne eivät jää vellomaan takaraivoon tai puristamaan rintakehään. Mikään tunne ei synny sattumalta vaan tunteella on aina jokin merkitys. Ikävälläkin.

Tunnetaitojen harjoittelussa tulee tunnistamisen jälkeen tarpeen määrittely. Usein koulussa on syystäkin liikuntatunnin alussa energian purku. Välitunneillakin on paikkansa. On vaikea pysähtyä rauhoittumaan, jos pakkautunut energia on tunteena.

Tunteen sisällä pitäminen saattaa alkaa heijastumaan muilla keinoilla kuten levottomuus, turhautuminen, kiukku tms, jonka seurauksena “paha olla”  saattaa purkautua ulos esimerkiksi ajatuksena “toi on hölmö” tai “mä en osaa mitään”. Sen seurauksena toiminta muuttuu, saattaa näkyä esimerkiksi huutamisena.

Erään kerran kun olin vetämässä liikuntatuntia alakoulussa poikapainotteisessa ryhmässä niin teimme tunnin loppuun ohjatun rauhoittumisen jossa mukana mielikuvitus-ja hengitysharjoitusta. Siitä lapset lähtivät kotiin.

Sattumalta osuin myöhemmin, jokusen kuukauden päästä, vetämään jälleen samaa ryhmää ja sovittuamme pelit joita pelaamme pyysivät lapset itse voidaanko ottaa pelien välissä taas se rauhoittuminen ja myös ennen kuin lähdemme kotiin kun sitten helpompi olla. Totta kai. Ja yhdessä kävimme läpi miten asiaa voi itse harjoitella. Törmäsin osaan heihin ison tapahtuman erätauolla harrastusjoukkueensa kanssa ja siinäkin kuulemma olisi ollut toive saada ohjattu rauhoittuminen.

blogi - katja -pasanen

Tunnetaitoja voi siis harjoitella ja niiden tunnistamista on hyvä tukea. Ensin voi aloittaa omien tunnetaitojen vahvistamisesta. Tunne tarttuu ja tunne on tärkeä.

Ihanaa syksyn alkua,

Tarinasta lisää syksyllä,

t. Katja

Kirjoittaja on ammattivalmentaja joka on erikoistunut mentaalivalmennukseen sekä perehtynyt valmentajan toiminnan vaikutukseen pelaajiin urheilun näkökulmasta.

Hän toimii mentaalivalmentajana joukkueissa sekä valmentaa henkilökohtaisesti eri tasoisia urheilijoita juniorista maajoukkueurheilijoihin. Kirjoittaja toimii myös valmentajien mentorina eri lajeissa jääkiekosta koripalloon.

Hän luennoi yrityksissä ja tapahtumissa, kouluttaa tiimejä, esimiehiä ja johtajia urheilun näkökulmasta.

Kehittänyt valmentajien avuksi palvelun jolla valmentaja voi kehittää omaa toimintaansa sekä auttaa joukkuetta ja pelaajia pelaamaan tasollaan. ProCoachK -palvelu lanseerattiin maailmalle Miesten jääkiekon MM-kisoissa Saksassa 2017. Palvelu tukee valmentajan ja urheilijan toiminnan kehittämistä sekä esimerkiksi valmentajan ja valmennuspäällikölle toiminnan tueksi.

LinkedIn Katja Pasanen.

 

Facebooktwitterlinkedin